HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2021 !

Krapu 50

 

Ikkunan takana on pimeä. Ainoastaan pensaitten valotuikut tekevät pieniä kirkkaita aukkoja pimeyteen. Aamun valkeneminen vielä antaa odottaa. Elämä on rauhoittunut kotinurkkiin, joulunvalmisteluihin, pienimuotoiseen juhlan viettoon. Yksinäiseen joulunviettoon. Mieli on toisinaan rauhaton. Miten ja koska tämä koronakurimus loppujen lopuksi päättyy?  

Etäisyyden pitäminen alkaa olla jo normaalia. Maskin takaa mumistaan kuulumiset tuttavan kanssa kaupan käytävällä. Hiki puskee pintaan ja silmälasit huurtuu. Osa ostoksista unohtuu. Kassajonossa maskiton mies liimautuu niskaan. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan turvaväleistä. Ei kannata rähjätä, parempi vaihtaa toiseen jonoon.

Sitten kotiin rauhoittumaan. Pakko ei ole lähteä minnekään.

Päivä on valjennut vaalean harmaaksi. Vielä muutama askel ja pimeys on voitettu.

Sadan sanan Krapu-haaste. Sanat antoi SusuPetal.

Sanat: korona, elää, joulu

Krapu 48

 

Ensilumi

Yöllä on satanut lunta, pehmeää, valkoista hiljaista lunta. Vesi on vielä vapaa, se kuvastaa harmaat pilvet tyyneen pintaansa. Himmeä valo on paperinohutta. Ilma raikasta, kirpeää. Puut ovat nukahtaneet valkoiseen peittoonsa, ruoho on vaiti lumen alla. On hiljaista. Kameran rapsahdus rikkoo ikävästi tunnelman.  

Yritän hiipiä lähemmäs rantaa. Askelten alla lumi napsahtelee pehmeästi, ei muita jälkiä kuin omani. Tuntuu ilkeältä rikkoa puhdas lumipeitto. Tumman veden ja lumen kontrasti on kiehtova, suorastaan taianomainen.

Pieni tuulenvire herättelee puita, pudottelee oksilta lunta. Tämä ensilumen hetki ei kestä kauaa, pian se on haihtunut. Hiljaisuus rikkoutuu tuulen kohinaan, vesi alkaa väreillä, muodostaa aallokkoa. Lumous on poissa.

Tämä Krapu haaste. Sata sanaa otsikko mukaan lukien.

Viikon sanat: taianomainen, paperi, hiipiä. Sanat antoi SusuPetal

Krapu 47

Kerro kerro kuvastin…

Villatakki on nähdyt jo monia vuosia, venynyt ja nukkaantunut mutta lämmin. Gollegehousut ovat hieman löysähköt, villasukat makkaralla ja jalassa sisäsandaalit. Hiukset eivät ole vielä saaneet kamman kosketusta, vaikka päivä on jo puolessa. Kesäinen kevyt rusketus kasvoilta on haihtunut hiljakseen pois. Rypyt, poimut, juonteet, ne ovat jo pysyviä maamerkkejä. Niitä tule lisää. Peili on armoton. Se ilkkuu. Voisit nainen vähän kohentaa kotilookia, rökittää peilikuva. Ehkä, jos olisi sellainen tarve. Tunnen olevani rennompi tutussa kotiasussa, läpsyttelemässä sisäsandaaleissani ympäri huushollia. 

Sunnuntairauha. Piha hämärtyy ja pienet pihavalot tuikkivat, sade ropisee ikkunalautaan. Otan kirjan ja astelen sohvan suuntaan.

Ohitan peilin katsomatta siihen.

Tämä Krapu haaste. Sata sanaa otsikko mukaan lukien.

Viikon sanat: tarve, ilkkua, armoton. Sanat antoi SusuPetal

Krapu 46

Nainen istuu peilin eteen. Heilauttaa pitkähköt, harmahtavat hiukset pois kasvoilta, sitoo ne kiinni niskaan ja alkaa levittämään naamiovoidetta kasvoilleen. Vihreän sävyistä mönjää tällä kertaa. Nainen nostaa leukaansa ylöspäin ja levittää myös voidetta kaulalle, varmuuden vuoksi. Hyvinvointiin ja kauneuteen kannattaa panostaa kunnolla. Siitä saa hyvän mielen vielä bonukseksi.

Tällä kertaa en mene sohvalle odottamaan naamion kuivumista, päättää nainen. Viimeksi hän oli nukahtanut puoleksitoista tunniksi ja jälki naamassa oli sen näköistä. Muutama päivä meni jälkien peittelyyn voiteilla.  Nyt hän istuu nojatuoliin, nostaa jalat pöydälle, laittaa puhelimen kaiuttimelle ja soittaa ystävälleen. Näin kuluu tunti rupatellen ja maailmaa parannellen. Kuivunut naamio varisee pikkuhiljaa rinnuksille.

Tämä on sadan sanan Krapu haaste.

Viikon sanat: ylöspäin, heilua, mönjä. Sanat antoi SusuPetal

Krapu 45

Neljä tyttöä on kumartuneena ullakkohuoneen pienen pyöreän pöydän ääreen. Jokainen pitää sormeaan kumollaan olevan juomalasin päällä. Lasin alla on voipaperi, johon on piirretty kirjaimia ja numeroita. Eräs tytöistä on kysynyt, kuka liikkuu ulkona.  Huone on hämärä, pari kynttilää palaa sivupöydällä. Lasi lähtee liikkeelle ja tytöt seuraavat silmät soikeina syntyvää tekstiä: M U R H A A J A. 

- Se on se vankikarkuri!

- No eikä ole….

- On se! Uutisissa sanottiin, että vankilasta on karannut murhamies.

- Minä en uskalla enää, äkkiä valot päälle!

Valot sytytetään, kynttilät puhalletaan sammuksiin. Neljä kalpeaa tyttöä puntaroivat mikä on todellista ja mikä ei.

Tämä on sadan sanan Krapu haaste.

Viikon sanat: murhaaja, todellisuus, kumartua. Sanat antoi SusuPetal

KRAPU 44

 

Laivan lasti on purettu ja suuntamme ulos satamasta. Kovaa tuulta luvassa Pohjanmerelle. Muutama tunti menee rauhallisesti, kunnes illansuussa alkaa keinahtelu. Ollaan jo avomerellä ja tuulen nostattama meri tuntuu laivan keinumisessa. Saan työt jotenkin päätökseen ja horjun pitkin kapeaa käytävää kaiteista kiinni pitäen hyttiini. Laiva keinahtelee rajusti ja aallot ryskyvät keulaan voimalla. Suihkussa yritän pysytellä pystyssä nojaamalla seinään, seisomalla hajareisin. Vatsassa kiertää hieman mutta oksennus jää tulematta. Se helpottaisi, edes hetkeksi. Tämä ei ole enää kovaa tuulta, tämä on myrskyä. Asetun vatsalleni sammakkoasentoon punkalle ja odotan ajan kulumista, aamua, muuta ei ole tehtävissä. Komentosillalla homma on hanskassa, siihen on vaan luotettava.

Sadan sanan novelli. Sanat: käytävä, oksennus, komento

Sanat antoi SusuPetal 

KRAPU 43

Marketissa huomaan, että ostoslista jäi keittiönpöydälle. Nykyään aika usein käy näin. Yritän muistella mitä listaan kirjoitin. Tavanomaisia ruokaostoksia enimmäkseen, ne kyllä muistaa. Leipää, juustoa, maitoa….., kahvi onkin tarjouksessa, kolme pakettia kympillä.

Kerään paketit kärryyn ja jatkan ostoslistan muistelua. Leivonta tarvikkeet, muistan kyllä ilman ostoslistaakin. Ruokakonsultti on maistattamassa broileria uudessa mausteisessa kastikkeessa, sitä täytyy ottaa kokeeksi. Ostoskärry alkaa täyttyä ja suunnistan kassalle. Matkalla ohitan lankahyllyn, josta supertarjousvillalankakerät hyppäävät kärryyn. Joku on pian kiitollinen villasukista. Vielä paketti jäätelöä ja sitten kassalle.

Kotona tarkistan pikaisesti ostoslistasta tuliko kaikki tarpeellinen ostettua. Ja näinhän siinä taas kävi, että tarpeellisimmat unohtuivat kauppaan. Tällä kertaa HIIVA ja VESSAPAPERI.

 

Sadan sanan kirjoitushaaste.

Sanat: kolme, kiitollinen, ostaa. Sanat antoi SusuPetal

KRAPU 42

Talo on ollut kauan asumaton. Haalistunut punamulta, ullakon ikkunat kuin kaksi tummaa silmää, pihamaa villiintynyt. Verho sulkee ikkunan tupaan, kukaan ei ole pöydän ääressä katselemassa. Ulko-ovi on hieman raollaan kuin kutsuen sisälle. Eteisen lattialla hapertunut räsymatto. Tämä on joskus ollut jonkun koti, asunto. Ollakseen rehellinen, tunkeilijaa hieman pelottaa talon hiljaisuus. Asumisen jäljet näkyvät, taulujen paikat tapetissa, lieden vieressä kissankuppi. Uuni hohkaa kylmyyttä, suuluukun koristekuvio hehkuu läpi ruosteen. Pieni auringonsiivu ujuttautuu läpi samean ikkunan, ilmassa leijailee pölypilvi. Talo elää. Tunkeilijan mielikuvituksen verho raottuu, kylmiä väreitä. Lattialaudat narahtelevat askelten alla. Katse tavoittaa jotain sellaista mitä äsken ei ollut.

Ikkunalaudalla maljakossa tuoreita kukkia.

Sadan sanan haastekirjoitus.

Sanat: asunto, rehellinen, pelätä.  Sanat antoi SusuPetal.

KRAPU 40

Etelänpuolen ikkunan takana on vanha omenapuu, se on ollut tässä pihassa jo

paljon ennen meitä.

Se on kasvanut pienestä sirosta taimesta isoksi monihaaraiseksi puuksi.

Sen runko on muhkurainen, paikoitellen kasvaa harmaata jäkälää,

oksat ovat kiemuraiset joka suuntaan harottavat,

puu muistuttaa maailmanlopun risukasaa

Mutta kun kevätneito saapuu puuvanhus herää. Rungossaan se kuljettaa elämän

virtaa paisuville nupuille, terälehtiään avaaville kukille.

Mehiläiset hovimestareinaan se synnyttää uutta satoa, auringon hellimää hedelmää.

Syksyllä kypsät omenat laittavat oksat nöyrtymään kohti maata.

Huokaillen puu kantaa taakkaansa, kunnes oksat taas vapautuvat

ja valmistautuvat talven kylmään ja kuuraan, kiemuraisina jäkäläisinä

sietäen myrskytuulet ja sateet.

Luontoäiti ohjaa, hellii ja kurittaa.

Sadan sanan kirjoitushaaste.

Tällä viikolla sanat: ohjata, paljon, myrsky

KRAPU 39

Mummo seisoo tiskipöydän ääressä nappikuulokkeet korvilla ja repii salaattia kulhoon. Kännykässä soi joku musiikkikanava koska mummo heiluttelee hiljalleen lanteita. Hyräileekin. Paavo on odottanut tovin intensiivisesti tuijottaen, niin kuin koirat osaavat tehdä. Mummo on keskittynyt kuunteluun ei huomaa eikä kuule Paavon vienoa vikinää. Vihdoin Paavon kärsivällisyys loppuu ja se hipaisee tassullaan mummon jalkaa. Silloin mummo havahtuu, vilkaisee kelloa keittiön seinällä, mutisee itsekseen, alkaa täyttämään Paavon ruokakuppia.

Valmista loputakin. Keitettyä kalaa. Paavo astelee ruokakupilleen makuhermot kihelmöiden, mutta siihen ryntääkin mummon röyhkeä, ylipainoinen Hoitokissa. On sillä nimikin mutta sitä ei Paavo suostu käyttämään. Hoitokissa parkkeeraa kupille ja alkaa aterioimaan.

”Kuulehan nyt mokomakin läskip….

(tarina päättyy tähän, sata sanaa tuli täytee..:)

Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.  Tällä viikolla sanat: valmis, repiä, kello

KRAPU 38

se kävi niin helposti

vain pari sanaa käsi sydämellä

Minä Lupaan

se näytti hyvältä

kauniilta

niin todelta että se peitti nousevan rajuilman

silmät näkivät mitä tahtoi

korvat kuulivat hyviä sanoja 

suu maistoi makean

iho tunsi vain tuulen hipaisun

taivas sen paljasti

arvuutteli ja oli vaiti ja arvuutteli

tuuli kulki kohisten iholta iholle

korvissa soivat katkerat sävelet

hyvät sanat murenivat

sulivat sateeseen valuivat puroina alas kallioilta

yö astui näyttämölle

kylmän kellarin uumenista

hämmensi maljassaan pimeyden tummaa aromia

katsoi tummin silmin uhriaan

se kävi niin helposti

käsi sydämellä tarjottu juoma

hehkuva houkutteleva

pikari tyhjäksi

pohjaan saakka

koskaan eivät toteutuneet

ne tyhjät lupaukset

Sadan sanan kirjoitushaaste.

Sanat: arvata, lupaus, koskaan

KRAPU 37

 Näitähän on toisinaan….

Sellaisena päivänä, kun herää myöhäiseen aamuun

muhkuraiselta patjalta, otsanahka syvillä juonteilla, 

suu täynnä kitkerää happoa ja ihan kaikki ärsyttää,

voisi vain jäädä toukaksi nukkaantuneen aamutakin sisään. 

Koteloitua liikkumattomaksi möhkäleeksi sohvalle.

Antaa päivän valua iltaan avaamatta silmäluomia, kuuntelematta mitään.

Tekemättä mitään. Märehtiä.

.

Tai sitten, voisi pelastaa harmaan päivän, harjata hiukset ja kuoriutua kiristävistä kääreistä. Pudottaa olkapäät korvista alas ja lähteä ulos. 

Antaa ulko-oven karjaista niin kovaa, että ikkunat sulkevat huokaisten silmänsä. 

Kävellä vastatuuleen takki auki niin kauan, että otsajuonteet siliävät. Pudotella taskut tyhjiksi painavista kivistä.

Pysähtyä kun reppu on tyhjennetty.

Palata sitten tyynenä omalle paikalle

pöydän ääreen. 

Tämä on kirjoitushaaste, sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.

Sanat tällä kertaa: pelastaa, paikka, ärsyttävä

KRAPU 36

Olipa tämä vaikea aloittaa. Kesä ja mitä tein. En oikeastaan juuri mitään. Pientä harrastelua kuten lankojen värjäystä kasveilla, kontaktivärjäystä paperille ja pientä käsityötä. Alkukesästä maa oli rutikuivaa ja kastelusta täytyi huolehtia aamuin illoin, uudestaan ja uudestaan. Kädet siinä venyivät. Viljelykset selvisivät kutakuinkin hengissä.

Kesä on odottelua. Päivien lämpenemistä, viihdyttävää sadetta, uusia perunoita ja mansikoita. Uusia makuja. Koska ensimmäiset tomaatit kypsyvät? 

Tänä kesänä kaukaisempia sukulaisvieraita ei tarvinnut odotella. Kukaan ei matkustellut.

Aikaa olisi ollut kirjoittamiseen mutta sanat olivat muurautuneet saamattomuuden savikkoon. 

Nyt pikkuhiljaa heräilen kesäunesta ja etsin villasukat jalkaani aamuisin. Kaste kimaltelee nurmikolla ja tuuli kuiskii syksyä. Muistikirjan sivuille ilmestyy sanoja….

Sadan sanan teksti -haaste

sanat: uudestaan, maa, viihdyttää

Käsityötä ja käsitöitä

 

Postilaatikkoon tipahti kansalaisopiston opinto-opas.

Joka syksy houkuttelevia kursseja ja moneen

tekisi mieli osallistua mutta.....

Syyskuun lopulla olisi jälleen lasinsulatusviikonloppu.

Saa nähdä mikä on koronatilanne,

voiko lähiopetusta pitää.

Jos ei, niin se olisi harmi.

Tätä kädentaitoa kun ei kotona pysty harrastamaan.

Ja idea kursseissa on se

yhdessätekeminen,

ideoiminen,

seurustelukin.

Onneksi on joitakin kursseja jotka voidaan

pitää etänä.

Luovan kirjoittamisen kurssi toteutunee 

etänä jos ei voida olla lähiopetuksessa.

Tietysti kasvokkain oleminen

on aina antoisampaa

mutta nyt mennään tilanteen mukaan.

Tehdään käsillä jotain muuta,

pääasia että tehdään. 

Uutta väriä lankoihin

Taas on se aika....

....vaikka helteessä pelkkä oleminen tuottaa hikoilua

niin värjäyskattila porisee iloisesti.

Uutena kokeiluna saarnipuun kuori, vyyhti vasemmalla.

Väri kuvassa ei ihan oikeaa sävyä näytä. 

Tumma vyyhti, hiukan vihertävä on samettijalkaa

ja samassa liemessä koirankarvalanka otti vaaleamman

vihertävän värin.

Punaiset ovat verihelttaseitikkiä jälkiväreineen.

Ohuet langat Regiaa ja paksummat 7-veljestä

Saarnipuun kuoren liemi oli tosi tummaa....

...lopputulos olikin sitten yllätys.

Viehätys onkin juuri siinä että yllätyksiä tulee. :D

Sadetta odotellessa!

Aurinkoisia päiviä....

Kesäelämää

Kesä on nyt. 

Valoa, lämmintä, aurinkoa. Elämää pursuaa joka puolelta.

On kiire kasvattaa uusi sukupolvi.

Pienestä pesäkolosta suureen maailmaan.

Alku voi olla hankalaa.

Jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä

Olla vartiossa tai sitten muuten vaan

omissa oloissaan.

Yhdessä on kuitenkin turvallista.

Nähdä unta avoimin silmin.

Tehdä työtä.......

....ja haaveilla.

HYVÄÄ JUHANNUSAIKAA!

Krapu 21

Kyllä tämä tästä…

Kevät. Aurinko lämmittää kasvoja, vedessä tuhat timanttia läikkyy.
Tuuli viilentää niskaa, rapisuttaa kuivia koivulehtiä.
Kivi on kylmä, kahvimuki lämmittää hetken kohmettuneita sormia. 
Joku lintu laulaa aina. Toitottaa reviiriään, pesäpönttö on jo varattu kauneimmalle.
Miten voi esikot ja kylmänkukat loistaa noin heleästi? Taipuvat vienosti ilmavirrassa, ojentuvat taas kohti aurinkoa.
Itse palelen toppatakissa ja villasukissa.
Mustarastas hautoo halkopinon suojassa. Illalla lurittelee huilullaan kuusen latvassa.
Kevät. Valo. Herääminen.
Mieli lepattaa kuin keväinen sitruunaperhonen.
Kaikki puskee eloon vasten kylmyyttä. Sade on räntää, rakeita, laituri muuttuu valkeaksi poluksi.

Täällä ei koronaa muualla kuin uutisissa.
Kesä ei vielä ojenna kättään. On vain pärjättävä.


Sadan sanan kirjoitushaaste.
Sanat: kevät, korona, kesä


Kiitos Cara ja Susupetal sanoista ja mukavista aiheista. Syksyllä taas jatketaan.

Lasinsulatusta

Kevättalven lasinsulatusviikonloppu kansalaisopistolla.

Tämä työ sulatettiin ensin tasona ja toisella kerralla kuperaksi.

Lasitöiden kuvaaminen vaan on niin hankalaa...

Ikkunan edessä lasityö on aina parhaimmillaan.

Päivän mittaan valon määrän muuttuessa myös värit saavat toisenlaisia

sävyjä.

Lipaston päällä, ei juurikaan erilaisia vivahteita.

Kun laittaa pienen tuikun "majakan" taakse syntyy taas uusia sävyjä. (Nyt ei sattunut olemaan yhtään tuikkua :D)

Krapu 17

Tasaisen talvimöllöttelyn jälkeen kevät iskee voimalla puutarhaharrastelijan sieluun. Syntyy pikainen päätös siirtää kymmenisen vuotta samassa paikassa kasvanut liljapuska toiseen paikkaan. Lapio kylkeen ja napakka polkaisu, toinen ja kolmas. Usean lapionpiston ja kankeamisen jälkeen liljapaakku pysyy tiukasti paikallaan. Hiki valuu pitkin selkää ja naama punottaa, näkö alkaa jo sumentua vähtäämisestä.  Lisää työkaluja työmaalle, paakku on pakko halkoa palasiin. Kasvupaikka alkaa näyttää taistelutantereelta. Hirmuisen painimisen ja äheltämisen jälkeen juurakko on neljässä osassa. Multaa on joka paikassa, hiuksissa, naamassa, vaatteissa.

Puutarhaharrastelija pyyhki hien otsaltaan multaisella hanskallaan. Päivän kohokohta on vasta siinä vaiheessa, kun liljapaakut on istutettu uuteen kasvupaikkaan. 

Voihan kevät, mitä saatkaan aikaan!

Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.
sanat: tasainen, sumentua, kohokohta

Krapu 13

Veden pinta on niin tyyni, että voisi luulla sen jähmettyneen olomuotoonsa ikiajoiksi. Pieni puuvene kelluu tyynesti peilaillen kylkiään auringon laskun lämmössä. Veneessä nainen ottaa onkivapansa, laittaa madon koukkuun ja sylkäisee päälle pienen roiskeen. Samassa hän kuitenkin pyytää anteeksi madolta, että ei tässä mitään henkilökohtaista ole, näin on vain tapana. Pinnalla kelluvaa kohoa tuijottaen hän tulee ajatelleeksi, kuinka paljon hyödyllisempi tuo pieni mato on tässä maapallon elonkierrossa kuin hän itse. Ihminen on maapallon pahin tuholainen. Mässäilijä.

Koho pomppii veden pinnalla ja menee pian upoksiin. Saalista ei tullut, koukku on tyhjä. Parempi näin, kala sai välipalan ja nainen tyytyy kylmälaukussa odottavaan jäätelöpuikkoon……


 (minulle käy usein näissä kolmen soveltamisessa niin että kaksi onnistuu kohtalaisesti mutta kolmannen sanan sovittaminen kaipaa jo jonkinlaista sorvaamista....hauskaa silti :)

Sata sanaa -haaste

sanat: puikko, sylkäistä, henkilökohtainen

Krapu 10

Olen lakannut odottamasta häntä. Jos hän vielä tulee niin aivan liian myöhään. Olen jo tottunut tähän. Pari kertaa hän on heikosti kolkutellut ja hieman näyttäytynyt mutta siihen se on jäänyt.

Aina joku ottaa paikan, kun on tilaisuus. Talvi ei siis tullut. Jouluruusu sentään alkoi kukintansa tammikuussa. Jotain valkoista sentään pihalla. Kävin tervehtimässä sitä melkein päivittäin, vaikka hyvin sen valkoiset kukat näkyivät olohuoneen ikkunasta.

Viime keskiviikkona pakkanen kiristyi -12 asteeseen, parin päivän kuluttua tuli lunta, räntää ja lopuksi vettä. Jouluruusu retkotti pitkin maata nääntyneenä. No aikansa kutakin, kestihän se pidempään kuin yksikään talvipäivä.

Mutta tänään! Entistä ehompana, ryhdikkäänä ja valkoisena. Jouluruusu.


Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.
Tällä viikolla sanat: heikko, tervehtiä, keskiviikko

Krapu 7

”Mummon vanha kaappikello hiljaa raksuttaa….”  Mummo ei kudo sukkaa lapsenlapselle, vaan räplää keskittyneesti älypuhelintaan nojatuolissa. Paavo on vetäytynyt sohvannurkkaan nukkumaan. Mummon rapsutukset ja höpötykset ovat viime aikoina vähentyneet totaalisesti. Nyt Paavo on jänisjahdissa, harmaat viiksikarvat värähtelevät, kirsu kääntyilee hajujen perässä. Paavo on nuori, notkea…..
Paavo herää mummon käkättävään nauruun. Huone on hämärtynyt iltaan. Puhelimen sininen valo tekee mummon kasvot aavemaisiksi. Sormet hiplaavat tiuhaan tahtiin puhelimen näyttöä, kuvat vaihtuvat, mummon ilmeet vaihtuvat. 
Paavon yritykset herättää mummon huomio on turhaa. Mummo tuijottaa kapinettaan hurmioituneesti. Paavo vaihtaa asentoa, huokaisee ja ummistaa silmänsä, uneksii iltalenkistä puistoon.

Kello raksuttaa aikaa, mummon kasvoja valaisee sininen valo.

Kirjoitushaaste Sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.
Sanat: sohva, nurkka, huone

Krapu 2

Leijona on kesytetty. Se makaa jalkojeni juuressa vatsa paljaana, terävät kynnet piilossa. Huulten välistä pilkistää sapelinmuotoiset kulmahampaat. Muistutuksena. Se seuraa kiinteästi liikehdintääni. Se näyttää levolliselta mutta on tilaisuuden tullen heti valppaana hyökkäykseen. Se on sukupuunsa vahvaa jälkikasvua. Siirryn keittiöön, sillä minulla on nälkä. Kesken ruokailun huomaan Leijonan kääntyneen kyljelleen. Se makaa liikkumattomana ainoastaan hännän päässä näkyy hieman eloa.

Ruokailun jälkeen on päivälevon aika. Jätän Leijonan ja heittäydyn makuuhuoneen sängylle ja hetken päässä olen unen helmoissa. Havahdun kuitenkin pian pieneen liikkeeseen sängyllä. Leijona nuuhkii tassujani, puskee päätään vatsaani vasten ja kiepsahtaa kerälle viereeni.

Tässä talossa ollaan kaikki kavereita, se on sääntö.


Kirjoitushaaste Sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.
Sanat: kesyttää, sääntö, suku