”Mummon vanha kaappikello hiljaa raksuttaa….” Mummo ei kudo sukkaa lapsenlapselle, vaan räplää keskittyneesti älypuhelintaan nojatuolissa. Paavo on vetäytynyt sohvannurkkaan nukkumaan. Mummon rapsutukset ja höpötykset ovat viime aikoina vähentyneet totaalisesti. Nyt Paavo on jänisjahdissa, harmaat viiksikarvat värähtelevät, kirsu kääntyilee hajujen perässä. Paavo on nuori, notkea…..
Paavo herää mummon käkättävään nauruun. Huone on hämärtynyt iltaan. Puhelimen sininen valo tekee mummon kasvot aavemaisiksi. Sormet hiplaavat tiuhaan tahtiin puhelimen näyttöä, kuvat vaihtuvat, mummon ilmeet vaihtuvat.
Paavon yritykset herättää mummon huomio on turhaa. Mummo tuijottaa kapinettaan hurmioituneesti. Paavo vaihtaa asentoa, huokaisee ja ummistaa silmänsä, uneksii iltalenkistä puistoon.
Kello raksuttaa aikaa, mummon kasvoja valaisee sininen valo.
Kirjoitushaaste Sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.
Sanat: sohva, nurkka, huone
Sanat: sohva, nurkka, huone
