Kyllä tämä tästä…
Kevät. Aurinko lämmittää kasvoja, vedessä tuhat timanttia läikkyy.
Tuuli viilentää niskaa, rapisuttaa kuivia koivulehtiä.
Kivi on kylmä, kahvimuki lämmittää hetken kohmettuneita sormia.
Joku lintu laulaa aina. Toitottaa reviiriään, pesäpönttö on jo varattu kauneimmalle.
Miten voi esikot ja kylmänkukat loistaa noin heleästi? Taipuvat vienosti ilmavirrassa, ojentuvat taas kohti aurinkoa.
Itse palelen toppatakissa ja villasukissa.
Mustarastas hautoo halkopinon suojassa. Illalla lurittelee huilullaan kuusen latvassa.
Kevät. Valo. Herääminen.
Mieli lepattaa kuin keväinen sitruunaperhonen.
Kaikki puskee eloon vasten kylmyyttä. Sade on räntää, rakeita, laituri muuttuu valkeaksi poluksi.
Täällä ei koronaa muualla kuin uutisissa.
Kesä ei vielä ojenna kättään. On vain pärjättävä.
Sadan sanan kirjoitushaaste.
Sanat: kevät, korona, kesä
Kiitos Cara ja Susupetal sanoista ja mukavista aiheista. Syksyllä taas jatketaan.
