Krapu 13

Veden pinta on niin tyyni, että voisi luulla sen jähmettyneen olomuotoonsa ikiajoiksi. Pieni puuvene kelluu tyynesti peilaillen kylkiään auringon laskun lämmössä. Veneessä nainen ottaa onkivapansa, laittaa madon koukkuun ja sylkäisee päälle pienen roiskeen. Samassa hän kuitenkin pyytää anteeksi madolta, että ei tässä mitään henkilökohtaista ole, näin on vain tapana. Pinnalla kelluvaa kohoa tuijottaen hän tulee ajatelleeksi, kuinka paljon hyödyllisempi tuo pieni mato on tässä maapallon elonkierrossa kuin hän itse. Ihminen on maapallon pahin tuholainen. Mässäilijä.

Koho pomppii veden pinnalla ja menee pian upoksiin. Saalista ei tullut, koukku on tyhjä. Parempi näin, kala sai välipalan ja nainen tyytyy kylmälaukussa odottavaan jäätelöpuikkoon……


 (minulle käy usein näissä kolmen soveltamisessa niin että kaksi onnistuu kohtalaisesti mutta kolmannen sanan sovittaminen kaipaa jo jonkinlaista sorvaamista....hauskaa silti :)

Sata sanaa -haaste

sanat: puikko, sylkäistä, henkilökohtainen

Krapu 10

Olen lakannut odottamasta häntä. Jos hän vielä tulee niin aivan liian myöhään. Olen jo tottunut tähän. Pari kertaa hän on heikosti kolkutellut ja hieman näyttäytynyt mutta siihen se on jäänyt.

Aina joku ottaa paikan, kun on tilaisuus. Talvi ei siis tullut. Jouluruusu sentään alkoi kukintansa tammikuussa. Jotain valkoista sentään pihalla. Kävin tervehtimässä sitä melkein päivittäin, vaikka hyvin sen valkoiset kukat näkyivät olohuoneen ikkunasta.

Viime keskiviikkona pakkanen kiristyi -12 asteeseen, parin päivän kuluttua tuli lunta, räntää ja lopuksi vettä. Jouluruusu retkotti pitkin maata nääntyneenä. No aikansa kutakin, kestihän se pidempään kuin yksikään talvipäivä.

Mutta tänään! Entistä ehompana, ryhdikkäänä ja valkoisena. Jouluruusu.


Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.
Tällä viikolla sanat: heikko, tervehtiä, keskiviikko