Sivut

10.10.2021

KRAPU 41

 


Nainen jättää aamulenkin tekemättä. Hyvä ruokahalu on geeneissä, sitä ei tarvitse erikseen ruokkia raittiilla ilmalla ja liikunnalla. Matka sängystä jääkaapille on lyhyt. Pöytään livahtaa juustotorttu, makuhermot värähtävät, suusta leviää hyvänolontunne leukapieliin, kaulalle, vatsaan. Päivän lehteä lukiessaan nainen kiskaisee vielä muhkean juustokinkkusämpylän.

Päivälliseksi nainen valmistaa kinkkupekonikiusauksen. Herkullinen, mausteinen tuoksu keventää askelta, hyräillen siirtyvät ruokailuvälineet pöydälle. Olutlasissa kuplat ilakoivat, vaahto kutittaa ylähuulta ja viileä neste huuhtelee kurkkua.  

Kukaan ei ole soittanut.

Nainen syö loput juustotortun rippeet.

Päivä on karannut iltaan. Olohuoneen pöydällä tarjottimella suolakeksejä, pala juustoa, viinirypäleitä, puolikas omena. Tyhjä viinilasi. Unohduksen aromit juotu loppuun.

Päässä humisee.

Kukaan ei ole soittanut.

Tänäänkään.


Tämä on sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.

Viikon sanat antoi SusuPetal


Sanat: kiskaista, matka, humina 





26.9.2021

KRAPU 39

 

Painajaisuniko vai sittenkin….?


nyt ei haahuilla

nyt olisi aika luoda jotain uutta,

suihkuttaa oikein kunnolla

sanoilla, lauseilla, juonen käänteillä, metaforeilla,

mykistää lukijakunta,

että näkisivät orastavan tekijän, ennen näkemättömän,

uskaliaan, kirkkaan tähden loiston


mutta

otsanahka poimuilla 

suut viivasuorina, kattopaneeleita vilkuillen,

sormet rummuttaen kiiltävää pöydän pintaa

he antavat viiltävän tuomionsa

”eihän tätä kukaan jaksa lukea loppuun asti

haiseva komposti, samea,

ei kirkastu missään vaiheessa

kliseinen, vanhentunut, väsähtänyt

ei mitään uutta”


tuskannihkeä kertomus kourassaan

haikeankalpea, pandasilmäinen

kirjoittaja hajoaa pieniin pikseleihin

varisee lattianraoista alas kellariin

hiirien syötäväksi


raati haroo hapsottavia hiuksiaan

katsovat ulos ikkunasta syksyn tuivertamia vaahteroita

- se on sitten kevät

yhteistuumin päättelevät


Tämä on sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.

Sanat antoi SusuPetal


Tämän viikon sanat: suihkuttaa, orastava, otsa


12.9.2021

Krapu 37


 


Kuutamolla

Kuu on kasvanut täydeksi. Se levittää valoaan kuin suuri pyöreä lamppu. Taivaankansi on täynnä kirkkaasti tuikkivia tähtiä. Illan äänet ovat sulaneet pois. Askelten vaimea rahina soratiellä riipoo hiljaisuutta. Tielle ilmestyy kolme metsäkaurista. Seisahtuvat patsaiksi ihmetellen kuun kirkasta valoa ja myöhäistä kulkijaa. Mykkä, liikkumaton hetki. Pian ne loikkivat pois metsän suojaan. Katkeavan oksan räsähdys kajahtaa ilmoille puiden varjoista. Ääni jää hetkeksi kaikumaan öiseen metsään, sitten on taas hiljaista. Yksinäinen kulkija kuun kera. Pienen matkan päässä tie kaartaa kallion taakse, pois kuunvalosta. Metsä hengittää kevyesti, ajanratas pyörii tasaista vauhtia. Aamuyön uneton matka.

Kuu on vaihtanut paikkaa. Metsän pitkät varjot makaavat tiellä.


Tämä on sadan novelli otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal 


Tämän viikon sanat: levittää, yksinäinen, aamuyö


6.9.2021

Krapu 36


Tyytyväisenä hyvästelin hyydyttävän helteen,

ja otin vastaan rankkasateen rauhoittavan ropinan,

hengittävän ruohon. Kastelin jalkani lammikossa.

Pudotin harteiltani auringon paahtavan viitan.

Joutomaan kukka heräsi uuteen suveen.


Elokuun aurinko väritti illat lämpöisiksi

omenat punertaviksi, marjat mehukkaiksi.

kukkien keveät terälehdet

maistelivat päivän viimeisiä valon säteitä.


Nyt pilvet ovat täynnä syksyä

ja meri kimaltelee tuulen keinuttaessa sen pintaa.

Muuttoparvet kaartelevat korkealla.

Tänne jäävä kietoutuu pehmeään, lämpimään


Polut peittyvät lehtimattoon ja metsän värit palaavat.

Mättäät pursuavat marjoista ja sienistä.

Hämärässä hohtaa jäkälä.


Öisellä taivalla loistavat tähdet.

Kuun portaat vedessä.

Ne eivät ole kadonneet kesän viettelyksiin.


Pian ensimmäinen pakkasyö kukittaa luontoa,

huurruttaa pihakatajan,

tekee lammikoihin jäämosaiikkia.



Tämä on sadan sanan novelli. Sanat antoi SusuPetal


Viikon sanat: hyvästellä, kimaltava, maistaa

 


7.2.2021

Krapu 6

 

Autiotalon tunnelma saa tunkeilijan mielen pelokkaan uteliaisuuden valtaan. Tässä talossa on tapahtunut jotain mikä on jäänyt asumaan kolkkojen seinien sisälle. Eteisessä on portaikko, toiset vievät kellariin, toiset vintille. Tunkeilija miettii tovin. Kellari on pimeä, joten hän kapuaa vintille narahtelevia askelmia nousten. Vintillä on yksi huone, jossa osa kalusteista on paikallaan. Punainen tuoli ja pieni pöytä. Seinällä vanha lehtikuva naisesta.

Katse kiertelee pienessä huoneessa. Keskelle lattiaa on liimattu muovimatto. Sen reunat ovat käpristyneet ylöspäin. Uteliaisuus voittaa epäröinnin ja muovimaton alta paljastuu iso tumma tahra. Mitä maton alle on yritetty piilottaa?

Tapahtuiko täällä sittenkin murha?

Missä on vuosia sitten kadonnut talon emäntä?


SusuPetalin tämän viikon sanat sysäsivät jatkoa Krapu 42:lle :)

Linkki tässä: Krapu 42


Tämän on sadan sanan teksti. Sanat antoi SusuPetal

Sanat: punainen, miettiä, murha

24.1.2021

Krapu 4


Olen ollut liikkumaton ja seurannut muiden touhuja. Se on helppoa sillä minuun ei kukaan kiinnitä huomiota. Toiset ovat koristautuneet silmiä hiveleviksi luomuksiksi, toiset vähän hillitymmin mutta kuitenkin näyttävästi. On tähtiä, nauhaa, kuorrutuksia, mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Pientä röyhistelyä olen huomaavinani joissakin yksilöissä. Olemme kohteliaan etäällä toisistamme, annamme riittävästi tilaa. Oikeastaan meidät on aseteltu suunnitelmallisesti.

Olen edelleen vaiti ja kuuntelen. Tämä on viihdyttävää, vaikka painava kuori alkaakin vähitellen väsyttää.

Tunnen kuinka tuuli alkaa keinuttaa minua ja pudottelee lumen oksiltani. Pian nämä talven naamiaiset ovat ohi. Omenapuu vieressäni on joutunut pudottamaan kuuraiset hepeneensä yltään ja näyttää aika riutuneelta. 

Kesän naamiaisia odotellessa.


Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste. Sanat antoi SusuPetal

Sanat: mahdotonta, riittää, naamiaiset

 


12.1.2021

Krapu 2

Voihan mustelmat!

Ihmisen elämäntaival on mutkikas ja kuoppainen, harva pärjää ilman kompurointia. Aina jää jälki, arvet pysyvät, mustelmat haalistuvat ja häipyvät vähitellen näkymättömiin. Pahin paikka mustelmille ovat kasvot. Varsinkin naiselle. Epäuskoisia katseita luodaan naisparkaan, joka on kompuroinut ja kolhinut naamansa mustelmille. ”Että miten sitä nyt sillä tavalla voi itseänsä kolhia, että tulee mustasilmä”. Sehän voi käydä vaikka niin, että astuu seinää vasten nojallaan olevan piikkiharavan piikkien päälle ja saa haravanvarresta napakan iskun naamaansa. Tuleehan siitä mustelma. Kolminkertainen p-keleen karjuminen ei auta. Naamassa loistaa pitkään sävyjään vaihtava läntti, jota saa selitellä uteliaille.

Sitten ovat sielunmustelmat, ne eivät näy eivätkä välttämättä haalistu.


Sanat: kolme, pärjätä, mustelma


Tämä on sadan sanan haastekirjoitus, otsikko mukaan lukien.

Sanat antoi SusuPetal