KRAPU 41

 

Nainen jättää aamulenkin tekemättä. Hyvä ruokahalu on geeneissä, sitä ei tarvitse erikseen ruokkia raittiilla ilmalla ja liikunnalla. Matka sängystä jääkaapille on lyhyt. Pöytään livahtaa juustotorttu, makuhermot värähtävät, suusta leviää hyvänolontunne leukapieliin, kaulalle, vatsaan. Päivän lehteä lukiessaan nainen kiskaisee vielä muhkean juustokinkkusämpylän.

Päivälliseksi nainen valmistaa kinkkupekonikiusauksen. Herkullinen, mausteinen tuoksu keventää askelta, hyräillen siirtyvät ruokailuvälineet pöydälle. Olutlasissa kuplat ilakoivat, vaahto kutittaa ylähuulta ja viileä neste huuhtelee kurkkua.  

Kukaan ei ole soittanut.

Nainen syö loput juustotortun rippeet.

Päivä on karannut iltaan. Olohuoneen pöydällä tarjottimella suolakeksejä, pala juustoa, viinirypäleitä, puolikas omena. Tyhjä viinilasi. Unohduksen aromit juotu loppuun.

Päässä humisee.

Kukaan ei ole soittanut.

Tänäänkään.

Tämä on sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.

Viikon sanat antoi SusuPetal

Sanat: kiskaista, matka, humina 

KRAPU 39

 

Painajaisuniko vai sittenkin….?

nyt ei haahuilla

nyt olisi aika luoda jotain uutta,

suihkuttaa oikein kunnolla

sanoilla, lauseilla, juonen käänteillä, metaforeilla,

mykistää lukijakunta,

että näkisivät orastavan tekijän, ennen näkemättömän,

uskaliaan, kirkkaan tähden loiston

mutta

otsanahka poimuilla 

suut viivasuorina, kattopaneeleita vilkuillen,

sormet rummuttaen kiiltävää pöydän pintaa

he antavat viiltävän tuomionsa

”eihän tätä kukaan jaksa lukea loppuun asti

haiseva komposti, samea,

ei kirkastu missään vaiheessa

kliseinen, vanhentunut, väsähtänyt

ei mitään uutta”

tuskannihkeä kertomus kourassaan

haikeankalpea, pandasilmäinen

kirjoittaja hajoaa pieniin pikseleihin

varisee lattianraoista alas kellariin

hiirien syötäväksi

raati haroo hapsottavia hiuksiaan

katsovat ulos ikkunasta syksyn tuivertamia vaahteroita

- se on sitten kevät

yhteistuumin päättelevät

Tämä on sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.

Sanat antoi SusuPetal

Tämän viikon sanat: suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu 37

 

Kuutamolla

Kuu on kasvanut täydeksi. Se levittää valoaan kuin suuri pyöreä lamppu. Taivaankansi on täynnä kirkkaasti tuikkivia tähtiä. Illan äänet ovat sulaneet pois. Askelten vaimea rahina soratiellä riipoo hiljaisuutta. Tielle ilmestyy kolme metsäkaurista. Seisahtuvat patsaiksi ihmetellen kuun kirkasta valoa ja myöhäistä kulkijaa. Mykkä, liikkumaton hetki. Pian ne loikkivat pois metsän suojaan. Katkeavan oksan räsähdys kajahtaa ilmoille puiden varjoista. Ääni jää hetkeksi kaikumaan öiseen metsään, sitten on taas hiljaista. Yksinäinen kulkija kuun kera. Pienen matkan päässä tie kaartaa kallion taakse, pois kuunvalosta. Metsä hengittää kevyesti, ajanratas pyörii tasaista vauhtia. Aamuyön uneton matka.

Kuu on vaihtanut paikkaa. Metsän pitkät varjot makaavat tiellä.

Tämä on sadan novelli otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal 

Tämän viikon sanat: levittää, yksinäinen, aamuyö

Krapu 36

Tyytyväisenä hyvästelin hyydyttävän helteen,

ja otin vastaan rankkasateen rauhoittavan ropinan,

hengittävän ruohon. Kastelin jalkani lammikossa.

Pudotin harteiltani auringon paahtavan viitan.

Joutomaan kukka heräsi uuteen suveen.

Elokuun aurinko väritti illat lämpöisiksi

omenat punertaviksi, marjat mehukkaiksi.

kukkien keveät terälehdet

maistelivat päivän viimeisiä valon säteitä.

Nyt pilvet ovat täynnä syksyä

ja meri kimaltelee tuulen keinuttaessa sen pintaa.

Muuttoparvet kaartelevat korkealla.

Tänne jäävä kietoutuu pehmeään, lämpimään

Polut peittyvät lehtimattoon ja metsän värit palaavat.

Mättäät pursuavat marjoista ja sienistä.

Hämärässä hohtaa jäkälä.

Öisellä taivalla loistavat tähdet.

Kuun portaat vedessä.

Ne eivät ole kadonneet kesän viettelyksiin.

Pian ensimmäinen pakkasyö kukittaa luontoa,

huurruttaa pihakatajan,

tekee lammikoihin jäämosaiikkia.

Tämä on sadan sanan novelli. Sanat antoi SusuPetal

Viikon sanat: hyvästellä, kimaltava, maistaa

 

Krapu 6

 

Autiotalon tunnelma saa tunkeilijan mielen pelokkaan uteliaisuuden valtaan. Tässä talossa on tapahtunut jotain mikä on jäänyt asumaan kolkkojen seinien sisälle. Eteisessä on portaikko, toiset vievät kellariin, toiset vintille. Tunkeilija miettii tovin. Kellari on pimeä, joten hän kapuaa vintille narahtelevia askelmia nousten. Vintillä on yksi huone, jossa osa kalusteista on paikallaan. Punainen tuoli ja pieni pöytä. Seinällä vanha lehtikuva naisesta.

Katse kiertelee pienessä huoneessa. Keskelle lattiaa on liimattu muovimatto. Sen reunat ovat käpristyneet ylöspäin. Uteliaisuus voittaa epäröinnin ja muovimaton alta paljastuu iso tumma tahra. Mitä maton alle on yritetty piilottaa?

Tapahtuiko täällä sittenkin murha?

Missä on vuosia sitten kadonnut talon emäntä?

SusuPetalin tämän viikon sanat sysäsivät jatkoa Krapu 42:lle :)

Linkki tässä: Krapu 42

Tämän on sadan sanan teksti. Sanat antoi SusuPetal

Sanat: punainen, miettiä, murha

Krapu 4

Olen ollut liikkumaton ja seurannut muiden touhuja. Se on helppoa sillä minuun ei kukaan kiinnitä huomiota. Toiset ovat koristautuneet silmiä hiveleviksi luomuksiksi, toiset vähän hillitymmin mutta kuitenkin näyttävästi. On tähtiä, nauhaa, kuorrutuksia, mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Pientä röyhistelyä olen huomaavinani joissakin yksilöissä. Olemme kohteliaan etäällä toisistamme, annamme riittävästi tilaa. Oikeastaan meidät on aseteltu suunnitelmallisesti.

Olen edelleen vaiti ja kuuntelen. Tämä on viihdyttävää, vaikka painava kuori alkaakin vähitellen väsyttää.

Tunnen kuinka tuuli alkaa keinuttaa minua ja pudottelee lumen oksiltani. Pian nämä talven naamiaiset ovat ohi. Omenapuu vieressäni on joutunut pudottamaan kuuraiset hepeneensä yltään ja näyttää aika riutuneelta. 

Kesän naamiaisia odotellessa.

Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste. Sanat antoi SusuPetal

Sanat: mahdotonta, riittää, naamiaiset

 

Krapu 2

Voihan mustelmat!

Ihmisen elämäntaival on mutkikas ja kuoppainen, harva pärjää ilman kompurointia. Aina jää jälki, arvet pysyvät, mustelmat haalistuvat ja häipyvät vähitellen näkymättömiin. Pahin paikka mustelmille ovat kasvot. Varsinkin naiselle. Epäuskoisia katseita luodaan naisparkaan, joka on kompuroinut ja kolhinut naamansa mustelmille. ”Että miten sitä nyt sillä tavalla voi itseänsä kolhia, että tulee mustasilmä”. Sehän voi käydä vaikka niin, että astuu seinää vasten nojallaan olevan piikkiharavan piikkien päälle ja saa haravanvarresta napakan iskun naamaansa. Tuleehan siitä mustelma. Kolminkertainen p-keleen karjuminen ei auta. Naamassa loistaa pitkään sävyjään vaihtava läntti, jota saa selitellä uteliaille.

Sitten ovat sielunmustelmat, ne eivät näy eivätkä välttämättä haalistu.

Sanat: kolme, pärjätä, mustelma

Tämä on sadan sanan haastekirjoitus, otsikko mukaan lukien.

Sanat antoi SusuPetal