Sivut

21.9.2020

KRAPU 39


Mummo seisoo tiskipöydän ääressä nappikuulokkeet korvilla ja repii salaattia kulhoon. Kännykässä soi joku musiikkikanava koska mummo heiluttelee hiljalleen lanteita. Hyräileekin. Paavo on odottanut tovin intensiivisesti tuijottaen, niin kuin koirat osaavat tehdä. Mummo on keskittynyt kuunteluun ei huomaa eikä kuule Paavon vienoa vikinää. Vihdoin Paavon kärsivällisyys loppuu ja se hipaisee tassullaan mummon jalkaa. Silloin mummo havahtuu, vilkaisee kelloa keittiön seinällä, mutisee itsekseen, alkaa täyttämään Paavon ruokakuppia.

Valmista loputakin. Keitettyä kalaa. Paavo astelee ruokakupilleen makuhermot kihelmöiden, mutta siihen ryntääkin mummon röyhkeä, ylipainoinen Hoitokissa. On sillä nimikin mutta sitä ei Paavo suostu käyttämään. Hoitokissa parkkeeraa kupille ja alkaa aterioimaan.

”Kuulehan nyt mokomakin läskip….

(tarina päättyy tähän, sata sanaa tuli täytee..:)


Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.  Tällä viikolla sanat: valmis, repiä, kello


15.9.2020

KRAPU 38


se kävi niin helposti

vain pari sanaa käsi sydämellä

Minä Lupaan


se näytti hyvältä

kauniilta

niin todelta että se peitti nousevan rajuilman


silmät näkivät mitä tahtoi

korvat kuulivat hyviä sanoja 

suu maistoi makean

iho tunsi vain tuulen hipaisun


taivas sen paljasti

arvuutteli ja oli vaiti ja arvuutteli

tuuli kulki kohisten iholta iholle

korvissa soivat katkerat sävelet

hyvät sanat murenivat

sulivat sateeseen valuivat puroina alas kallioilta


yö astui näyttämölle

kylmän kellarin uumenista

hämmensi maljassaan pimeyden tummaa aromia

katsoi tummin silmin uhriaan



se kävi niin helposti

käsi sydämellä tarjottu juoma

hehkuva houkutteleva

pikari tyhjäksi

pohjaan saakka


koskaan eivät toteutuneet

ne tyhjät lupaukset


Sadan sanan kirjoitushaaste.

Sanat: arvata, lupaus, koskaan


6.9.2020

KRAPU 37


 Näitähän on toisinaan….


Sellaisena päivänä, kun herää myöhäiseen aamuun

muhkuraiselta patjalta, otsanahka syvillä juonteilla, 

suu täynnä kitkerää happoa ja ihan kaikki ärsyttää,

voisi vain jäädä toukaksi nukkaantuneen aamutakin sisään. 

Koteloitua liikkumattomaksi möhkäleeksi sohvalle.

Antaa päivän valua iltaan avaamatta silmäluomia, kuuntelematta mitään.

Tekemättä mitään. Märehtiä.

.

Tai sitten, voisi pelastaa harmaan päivän, harjata hiukset ja kuoriutua kiristävistä kääreistä. Pudottaa olkapäät korvista alas ja lähteä ulos. 

Antaa ulko-oven karjaista niin kovaa, että ikkunat sulkevat huokaisten silmänsä. 

Kävellä vastatuuleen takki auki niin kauan, että otsajuonteet siliävät. Pudotella taskut tyhjiksi painavista kivistä.

Pysähtyä kun reppu on tyhjennetty.


Palata sitten tyynenä omalle paikalle

pöydän ääreen. 


Tämä on kirjoitushaaste, sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.

Sanat tällä kertaa: pelastaa, paikka, ärsyttävä


30.8.2020

KRAPU 36


Olipa tämä vaikea aloittaa. Kesä ja mitä tein. En oikeastaan juuri mitään. Pientä harrastelua kuten lankojen värjäystä kasveilla, kontaktivärjäystä paperille ja pientä käsityötä. Alkukesästä maa oli rutikuivaa ja kastelusta täytyi huolehtia aamuin illoin, uudestaan ja uudestaan. Kädet siinä venyivät. Viljelykset selvisivät kutakuinkin hengissä.

Kesä on odottelua. Päivien lämpenemistä, viihdyttävää sadetta, uusia perunoita ja mansikoita. Uusia makuja. Koska ensimmäiset tomaatit kypsyvät? 

Tänä kesänä kaukaisempia sukulaisvieraita ei tarvinnut odotella. Kukaan ei matkustellut.

Aikaa olisi ollut kirjoittamiseen mutta sanat olivat muurautuneet saamattomuuden savikkoon. 

Nyt pikkuhiljaa heräilen kesäunesta ja etsin villasukat jalkaani aamuisin. Kaste kimaltelee nurmikolla ja tuuli kuiskii syksyä. Muistikirjan sivuille ilmestyy sanoja….


Sadan sanan teksti -haaste

sanat: uudestaan, maa, viihdyttää


21.8.2020

Käsityötä ja käsitöitä

 



Postilaatikkoon tipahti kansalaisopiston opinto-opas.
Joka syksy houkuttelevia kursseja ja moneen
tekisi mieli osallistua mutta.....

Syyskuun lopulla olisi jälleen lasinsulatusviikonloppu.
Saa nähdä mikä on koronatilanne,
voiko lähiopetusta pitää.
Jos ei, niin se olisi harmi.
Tätä kädentaitoa kun ei kotona pysty harrastamaan.




Ja idea kursseissa on se
yhdessätekeminen,
ideoiminen,
seurustelukin.

Onneksi on joitakin kursseja jotka voidaan
pitää etänä.
Luovan kirjoittamisen kurssi toteutunee 
etänä jos ei voida olla lähiopetuksessa.
Tietysti kasvokkain oleminen
on aina antoisampaa
mutta nyt mennään tilanteen mukaan.

Tehdään käsillä jotain muuta,
pääasia että tehdään. 


25.6.2020

Uutta väriä lankoihin

Taas on se aika....


....vaikka helteessä pelkkä oleminen tuottaa hikoilua
niin värjäyskattila porisee iloisesti.

Uutena kokeiluna saarnipuun kuori, vyyhti vasemmalla.
Väri kuvassa ei ihan oikeaa sävyä näytä. 
Tumma vyyhti, hiukan vihertävä on samettijalkaa
ja samassa liemessä koirankarvalanka otti vaaleamman
vihertävän värin.
Punaiset ovat verihelttaseitikkiä jälkiväreineen.

Ohuet langat Regiaa ja paksummat 7-veljestä



Saarnipuun kuoren liemi oli tosi tummaa....


...lopputulos olikin sitten yllätys.
Viehätys onkin juuri siinä että yllätyksiä tulee. :D

Sadetta odotellessa!
Aurinkoisia päiviä....

16.6.2020

Kesäelämää

Kesä on nyt. 
Valoa, lämmintä, aurinkoa. Elämää pursuaa joka puolelta.


On kiire kasvattaa uusi sukupolvi.



Pienestä pesäkolosta suureen maailmaan.
Alku voi olla hankalaa.


Jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä
Olla vartiossa tai sitten muuten vaan
omissa oloissaan.


Yhdessä on kuitenkin turvallista.
Nähdä unta avoimin silmin.




Tehdä työtä.......


....ja haaveilla.



HYVÄÄ JUHANNUSAIKAA!