KRAPU 39

Mummo seisoo tiskipöydän ääressä nappikuulokkeet korvilla ja repii salaattia kulhoon. Kännykässä soi joku musiikkikanava koska mummo heiluttelee hiljalleen lanteita. Hyräileekin. Paavo on odottanut tovin intensiivisesti tuijottaen, niin kuin koirat osaavat tehdä. Mummo on keskittynyt kuunteluun ei huomaa eikä kuule Paavon vienoa vikinää. Vihdoin Paavon kärsivällisyys loppuu ja se hipaisee tassullaan mummon jalkaa. Silloin mummo havahtuu, vilkaisee kelloa keittiön seinällä, mutisee itsekseen, alkaa täyttämään Paavon ruokakuppia.

Valmista loputakin. Keitettyä kalaa. Paavo astelee ruokakupilleen makuhermot kihelmöiden, mutta siihen ryntääkin mummon röyhkeä, ylipainoinen Hoitokissa. On sillä nimikin mutta sitä ei Paavo suostu käyttämään. Hoitokissa parkkeeraa kupille ja alkaa aterioimaan.

”Kuulehan nyt mokomakin läskip….

(tarina päättyy tähän, sata sanaa tuli täytee..:)

Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.  Tällä viikolla sanat: valmis, repiä, kello

KRAPU 38

se kävi niin helposti

vain pari sanaa käsi sydämellä

Minä Lupaan

se näytti hyvältä

kauniilta

niin todelta että se peitti nousevan rajuilman

silmät näkivät mitä tahtoi

korvat kuulivat hyviä sanoja 

suu maistoi makean

iho tunsi vain tuulen hipaisun

taivas sen paljasti

arvuutteli ja oli vaiti ja arvuutteli

tuuli kulki kohisten iholta iholle

korvissa soivat katkerat sävelet

hyvät sanat murenivat

sulivat sateeseen valuivat puroina alas kallioilta

yö astui näyttämölle

kylmän kellarin uumenista

hämmensi maljassaan pimeyden tummaa aromia

katsoi tummin silmin uhriaan

se kävi niin helposti

käsi sydämellä tarjottu juoma

hehkuva houkutteleva

pikari tyhjäksi

pohjaan saakka

koskaan eivät toteutuneet

ne tyhjät lupaukset

Sadan sanan kirjoitushaaste.

Sanat: arvata, lupaus, koskaan

KRAPU 37

 Näitähän on toisinaan….

Sellaisena päivänä, kun herää myöhäiseen aamuun

muhkuraiselta patjalta, otsanahka syvillä juonteilla, 

suu täynnä kitkerää happoa ja ihan kaikki ärsyttää,

voisi vain jäädä toukaksi nukkaantuneen aamutakin sisään. 

Koteloitua liikkumattomaksi möhkäleeksi sohvalle.

Antaa päivän valua iltaan avaamatta silmäluomia, kuuntelematta mitään.

Tekemättä mitään. Märehtiä.

.

Tai sitten, voisi pelastaa harmaan päivän, harjata hiukset ja kuoriutua kiristävistä kääreistä. Pudottaa olkapäät korvista alas ja lähteä ulos. 

Antaa ulko-oven karjaista niin kovaa, että ikkunat sulkevat huokaisten silmänsä. 

Kävellä vastatuuleen takki auki niin kauan, että otsajuonteet siliävät. Pudotella taskut tyhjiksi painavista kivistä.

Pysähtyä kun reppu on tyhjennetty.

Palata sitten tyynenä omalle paikalle

pöydän ääreen. 

Tämä on kirjoitushaaste, sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.

Sanat tällä kertaa: pelastaa, paikka, ärsyttävä

KRAPU 36

Olipa tämä vaikea aloittaa. Kesä ja mitä tein. En oikeastaan juuri mitään. Pientä harrastelua kuten lankojen värjäystä kasveilla, kontaktivärjäystä paperille ja pientä käsityötä. Alkukesästä maa oli rutikuivaa ja kastelusta täytyi huolehtia aamuin illoin, uudestaan ja uudestaan. Kädet siinä venyivät. Viljelykset selvisivät kutakuinkin hengissä.

Kesä on odottelua. Päivien lämpenemistä, viihdyttävää sadetta, uusia perunoita ja mansikoita. Uusia makuja. Koska ensimmäiset tomaatit kypsyvät? 

Tänä kesänä kaukaisempia sukulaisvieraita ei tarvinnut odotella. Kukaan ei matkustellut.

Aikaa olisi ollut kirjoittamiseen mutta sanat olivat muurautuneet saamattomuuden savikkoon. 

Nyt pikkuhiljaa heräilen kesäunesta ja etsin villasukat jalkaani aamuisin. Kaste kimaltelee nurmikolla ja tuuli kuiskii syksyä. Muistikirjan sivuille ilmestyy sanoja….

Sadan sanan teksti -haaste

sanat: uudestaan, maa, viihdyttää

Käsityötä ja käsitöitä

 

Postilaatikkoon tipahti kansalaisopiston opinto-opas.

Joka syksy houkuttelevia kursseja ja moneen

tekisi mieli osallistua mutta.....

Syyskuun lopulla olisi jälleen lasinsulatusviikonloppu.

Saa nähdä mikä on koronatilanne,

voiko lähiopetusta pitää.

Jos ei, niin se olisi harmi.

Tätä kädentaitoa kun ei kotona pysty harrastamaan.

Ja idea kursseissa on se

yhdessätekeminen,

ideoiminen,

seurustelukin.

Onneksi on joitakin kursseja jotka voidaan

pitää etänä.

Luovan kirjoittamisen kurssi toteutunee 

etänä jos ei voida olla lähiopetuksessa.

Tietysti kasvokkain oleminen

on aina antoisampaa

mutta nyt mennään tilanteen mukaan.

Tehdään käsillä jotain muuta,

pääasia että tehdään. 

Uutta väriä lankoihin

Taas on se aika....

....vaikka helteessä pelkkä oleminen tuottaa hikoilua

niin värjäyskattila porisee iloisesti.

Uutena kokeiluna saarnipuun kuori, vyyhti vasemmalla.

Väri kuvassa ei ihan oikeaa sävyä näytä. 

Tumma vyyhti, hiukan vihertävä on samettijalkaa

ja samassa liemessä koirankarvalanka otti vaaleamman

vihertävän värin.

Punaiset ovat verihelttaseitikkiä jälkiväreineen.

Ohuet langat Regiaa ja paksummat 7-veljestä

Saarnipuun kuoren liemi oli tosi tummaa....

...lopputulos olikin sitten yllätys.

Viehätys onkin juuri siinä että yllätyksiä tulee. :D

Sadetta odotellessa!

Aurinkoisia päiviä....

Kesäelämää

Kesä on nyt. 

Valoa, lämmintä, aurinkoa. Elämää pursuaa joka puolelta.

On kiire kasvattaa uusi sukupolvi.

Pienestä pesäkolosta suureen maailmaan.

Alku voi olla hankalaa.

Jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä

Olla vartiossa tai sitten muuten vaan

omissa oloissaan.

Yhdessä on kuitenkin turvallista.

Nähdä unta avoimin silmin.

Tehdä työtä.......

....ja haaveilla.

HYVÄÄ JUHANNUSAIKAA!