Krapu 4

Olen ollut liikkumaton ja seurannut muiden touhuja. Se on helppoa sillä minuun ei kukaan kiinnitä huomiota. Toiset ovat koristautuneet silmiä hiveleviksi luomuksiksi, toiset vähän hillitymmin mutta kuitenkin näyttävästi. On tähtiä, nauhaa, kuorrutuksia, mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Pientä röyhistelyä olen huomaavinani joissakin yksilöissä. Olemme kohteliaan etäällä toisistamme, annamme riittävästi tilaa. Oikeastaan meidät on aseteltu suunnitelmallisesti.

Olen edelleen vaiti ja kuuntelen. Tämä on viihdyttävää, vaikka painava kuori alkaakin vähitellen väsyttää.

Tunnen kuinka tuuli alkaa keinuttaa minua ja pudottelee lumen oksiltani. Pian nämä talven naamiaiset ovat ohi. Omenapuu vieressäni on joutunut pudottamaan kuuraiset hepeneensä yltään ja näyttää aika riutuneelta. 

Kesän naamiaisia odotellessa.

Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste. Sanat antoi SusuPetal

Sanat: mahdotonta, riittää, naamiaiset

 

Krapu 2

Voihan mustelmat!

Ihmisen elämäntaival on mutkikas ja kuoppainen, harva pärjää ilman kompurointia. Aina jää jälki, arvet pysyvät, mustelmat haalistuvat ja häipyvät vähitellen näkymättömiin. Pahin paikka mustelmille ovat kasvot. Varsinkin naiselle. Epäuskoisia katseita luodaan naisparkaan, joka on kompuroinut ja kolhinut naamansa mustelmille. ”Että miten sitä nyt sillä tavalla voi itseänsä kolhia, että tulee mustasilmä”. Sehän voi käydä vaikka niin, että astuu seinää vasten nojallaan olevan piikkiharavan piikkien päälle ja saa haravanvarresta napakan iskun naamaansa. Tuleehan siitä mustelma. Kolminkertainen p-keleen karjuminen ei auta. Naamassa loistaa pitkään sävyjään vaihtava läntti, jota saa selitellä uteliaille.

Sitten ovat sielunmustelmat, ne eivät näy eivätkä välttämättä haalistu.

Sanat: kolme, pärjätä, mustelma

Tämä on sadan sanan haastekirjoitus, otsikko mukaan lukien.

Sanat antoi SusuPetal

 

Adventtisukat

 Tartuinpa yhteisneulonta haasteeseen.

adventtisukat 2020

Ja kannatti, syntyi kirjoneulosukat.

Ensimmäiset sellaiset.

Lanka 7-veljestä

Hieman jouduin kärjestä vähentämään

kirjoneuletta jotta koko olisi sopiva jalkaani.

Tiimalasikantapää tuli myös opeteltua, 

ei lainkaan niin vaikea kuin alussa kuvittelin.

Kärkikavennus oli myös erilainen mitä en

ollut koskaan aikasaisemmin kokeillut.

Kiitokset Sweet things -blogille!

Ja kun hyvään alkuun pääsin....

..... neuloin jämälangoista kirjoraitaa harmaisiin.

Tämä on sitä tekemisen riemua!

Kasvivärjätyt langat silmukoiksi.

 Kasviväreillä värjätyistä langoista kirjoneulelapaset.

Verihelttaseitikistä punainen väri,

kaislan röyhyistä vihreä

ja vaalea (hieman vihertävä)

 tarhakäenkaalen jälkiväri.

 Sukan varsissa

verihelttaseitikkiä

jälkivärinä myös

tummat raidat sameetijalkaa

loput värit "unohtuneet"

....ja peittoa virkataan aina kun jaksetaan....

Uuden vuoden tervehdys ei päivittynyt

blogi-listalle muutamasta yrityksestä

huolimatta.

Saa nähdä kuinka nyt käy.

Hyvää Uutta Vuotta siis lukijoilleni!

 HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2021 !

Krapu 50

 

Ikkunan takana on pimeä. Ainoastaan pensaitten valotuikut tekevät pieniä kirkkaita aukkoja pimeyteen. Aamun valkeneminen vielä antaa odottaa. Elämä on rauhoittunut kotinurkkiin, joulunvalmisteluihin, pienimuotoiseen juhlan viettoon. Yksinäiseen joulunviettoon. Mieli on toisinaan rauhaton. Miten ja koska tämä koronakurimus loppujen lopuksi päättyy?  

Etäisyyden pitäminen alkaa olla jo normaalia. Maskin takaa mumistaan kuulumiset tuttavan kanssa kaupan käytävällä. Hiki puskee pintaan ja silmälasit huurtuu. Osa ostoksista unohtuu. Kassajonossa maskiton mies liimautuu niskaan. Kuin ei olisi ikinä kuullutkaan turvaväleistä. Ei kannata rähjätä, parempi vaihtaa toiseen jonoon.

Sitten kotiin rauhoittumaan. Pakko ei ole lähteä minnekään.

Päivä on valjennut vaalean harmaaksi. Vielä muutama askel ja pimeys on voitettu.

Sadan sanan Krapu-haaste. Sanat antoi SusuPetal.

Sanat: korona, elää, joulu

Krapu 48

 

Ensilumi

Yöllä on satanut lunta, pehmeää, valkoista hiljaista lunta. Vesi on vielä vapaa, se kuvastaa harmaat pilvet tyyneen pintaansa. Himmeä valo on paperinohutta. Ilma raikasta, kirpeää. Puut ovat nukahtaneet valkoiseen peittoonsa, ruoho on vaiti lumen alla. On hiljaista. Kameran rapsahdus rikkoo ikävästi tunnelman.  

Yritän hiipiä lähemmäs rantaa. Askelten alla lumi napsahtelee pehmeästi, ei muita jälkiä kuin omani. Tuntuu ilkeältä rikkoa puhdas lumipeitto. Tumman veden ja lumen kontrasti on kiehtova, suorastaan taianomainen.

Pieni tuulenvire herättelee puita, pudottelee oksilta lunta. Tämä ensilumen hetki ei kestä kauaa, pian se on haihtunut. Hiljaisuus rikkoutuu tuulen kohinaan, vesi alkaa väreillä, muodostaa aallokkoa. Lumous on poissa.

Tämä Krapu haaste. Sata sanaa otsikko mukaan lukien.

Viikon sanat: taianomainen, paperi, hiipiä. Sanat antoi SusuPetal