Sivut

12.10.2020

KRAPU 42

Talo on ollut kauan asumaton. Haalistunut punamulta, ullakon ikkunat kuin kaksi tummaa silmää, pihamaa villiintynyt. Verho sulkee ikkunan tupaan, kukaan ei ole pöydän ääressä katselemassa. Ulko-ovi on hieman raollaan kuin kutsuen sisälle. Eteisen lattialla hapertunut räsymatto. Tämä on joskus ollut jonkun koti, asunto. Ollakseen rehellinen, tunkeilijaa hieman pelottaa talon hiljaisuus. Asumisen jäljet näkyvät, taulujen paikat tapetissa, lieden vieressä kissankuppi. Uuni hohkaa kylmyyttä, suuluukun koristekuvio hehkuu läpi ruosteen. Pieni auringonsiivu ujuttautuu läpi samean ikkunan, ilmassa leijailee pölypilvi. Talo elää. Tunkeilijan mielikuvituksen verho raottuu, kylmiä väreitä. Lattialaudat narahtelevat askelten alla. Katse tavoittaa jotain sellaista mitä äsken ei ollut.

Ikkunalaudalla maljakossa tuoreita kukkia.


Sadan sanan haastekirjoitus.

Sanat: asunto, rehellinen, pelätä.  Sanat antoi SusuPetal.

16 kommenttia:

  1. Taianomainen krapu, hiukan kauhua, ripaus yliluonnollisuutta.

    Hylättyjä taloja nähdessään mielikuvitus pääsee vauhtiin. Kuka täällä on asunut, minne he ovat lähteneet.
    Kuka on tuonut kukat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Susu. Autiot talot ruokkivat mielikuvitusta.

      Poista
  2. Joskus metsän keskellä löytää tällaisen mökin. Katsellessa vanhoja paikkoja alkaa mielikuvitus lentää. Millainen asukas on ollut jne. Tykkäsin tarinastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara. Aution talon ympärille tarinoita voi tosiaan kehitellä vaikka kuinka. Paljonhan pelkät seinät kertovat asukkaista....

      Poista
  3. Vanhat ja hylätyt talot kiihottavat mielikuvitusta. Kravussasi jännittävä mystinen vivahde - nuo kukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ....niin kukat ilmestyivät jostakin vai olivatko ne jo siellä, tunkeilija ei vain huomannut... :)

      Poista
  4. Vanha tunnelmakuvaus autiosta talosta. Tunnelmaa tiivistää raollaan oleva ovi ja sähköistää tuoreet kukat, vaikka kaikki muu on kuin kuollutta. Esiin nousi paljon kysymyksiä?
    Kiehtova tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Ns mielikuvituselementtejä vanhat talot ovat täynnä ja kun kaikki aistit virittää äärimmilleen niin johan tarinaa kertyy. :D

      Poista
  5. Mielikuvitusta ruokkiva tiivistunnelmainen tarina. Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti Kaija. Autiot talot antavat paljon tarinan aineksia.

      Poista
  6. Voi kunpa seinät osaisivat kertoa! Joskus uunissa on ollut tuli, kissa saanut ruokaa, käsi silittänyt sen pehmeää turkkia, joku jutellut sille kun ei muitakaan enää ollut... Heti alkoi talosi elää ja kertoa tarinaansa 😊! (Ps. Itse olen niin arkajalka, etten koskaan yksin menisi yhteenkään autioon taloon.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AilaKaarina, hyvin mielikuvituksesi loihti tarinaa autiotalon elämästä....Vaikka talo on ollut asumaton pitkään niin silti tuntee itsensä tunkeilijaksi hiiviskellessään huoneissa, eikä pelkokaan niin vierasta ole.

      Poista
  7. Voin kuvitella tuoksun minkä tämä tarina välittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Tuollaisessa paikassa ovat kaikki aistit terävinä tekemään havaintoja.

      Poista
  8. On jännää, että hylätyt talot alkavat surra ja luhistua, kuten hylätty vanha ihminen. Usein näkee maantien laidassa hylätyn pienen mökin ja heti tunnistaa surulliset ikkunat. Alkaa miettiä, kuka ja koska ja miksi...
    Hieno krapu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna. Todellakin talo on kuin ihminen, kukoistaa kun elämää on ympärillä, kuihtuu kun hylätään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!