Krapu 39

- Etkö uskalla kiivetä tänne? Täältä on hyvät näköalat.
- Tietysti uskallan, vastasin ja kapusin ylös. Täristen pääsin vihdoin ystäväni luo. Istuimme  kumpikin omalla oksallamme ja katselimme maisemia ympärillämme. Olimme juuri aikeissa lähteä laskeutumaan maahan, kun ylhäältä latvuksesta kuului naukaisu. Siellä oli pieni kissa.
- Pelastetaan se sieltä, sanoi ystäväni ja alkoi kavuta ylemmäs. Yritin estellä mutta hän oli jo ottamassa kissaa syliinsä. Niinhän siinä kävi, että kissa pelästyi ja raapaisi ystäväni ohimoon syvät jäljet. Kissa meni menojaan ja me seisoimme männyn juurella, ystäväni ohimo verta vuotaen.
- Miltä minä näytän, onko sinulla peiliä?
No, kotona tulee varmasti sanomista, totesin.



100 sanan kirjoitushaaste, otsikko mukaan lukien
Sanat: kiivetä, ohimo, peili

Osallitujat löytyy Caran ja Susun blogeista

Krapu 38

Hermopeliä

Tunnustelen kielelläni lempeästi sen ääriviivoja. Pyöreähkö, tasainen, pehmeä ja kova samanaikaisesti. Tätä hetkeä ei voi pitkittää. Hengästyttää hieman ja pakko on nielaista ja vetäistä vähän henkeä. Olo on hyvin keskittynyt. Nyt sen on siis tapahduttava, ei voi enää viivytellä. Vielä hetki ja puraisen minttusuklaakonvehdin rikki ja tunnen sen samettisen pehmeän kreemin valuvan kielelleni ja pian täyttäen koko suuni. Suklaan ja mintun liitto! Nam! Poskissa kihelmöi. Makuhermot sähköttävät mielihyvä viestiä aivoille. Nieleskelen pienen määrän kerrallaan, jotta makunautinto ei olisi liian pian ohi. Vääjäämättä kuitenkin huippu on saavutettu ja jäljellä on enää vain suupielien nuoleskelu ja kaihoisan katseen luominen rasian suuntaan…..

100 sanan kirjoitushaaste, otsikko mukaan lukien

Sanat: samettinen, kihelmöidä, ääriviiva

Osallitujat löytyy Caran ja Susun blogeista

Krapu 37

13. päivä

Maija tuijottaa seinäkalenteriaan pieni ahdistuksen tunne rinnassaan ja päättää jättää aamulenkin tekemättä. Soittaa kuitenkin työpaikalle ja ilmoittaa olevansa sairas ja sulkee puhelimensa pois päältä. Hän juo aamukahvinsa hiljaisuudessa, ei avaa edes radiota eikä nouda päivän lehteä postilaatikosta. Selviän kyllä tästä päivästä, kunhan olen ihan hissukseen, hän ajattelee.  Omassa kodissa on turvallista.
Päivä hilautuu verkkaasti kohti iltaa.
Maija vaeltelee huoneesta toiseen, siirtelee esineitä, järjestelee sohvatyynyt, kengät eteisessä päätyvät suoraan riviin. Tyytyväisenä hän istahtaa lukutuoliinsa jatkaakseen lukemista, mutta päättää sittenkin avata puhelimensa. Näyttöön ilmestyy tieto uudesta viestistä ystävältä.
”Missä olit tänään? Muistutan, että huomenna on perjantai 13. päivä. Pysy kotosalla.”


Kirjoitushaaste 100 sanaa, otsikko mukaan lukien. 
Sanat: uusi, oma, ilmestyä

Krapu 36

Lämmin elokuun iltapäivä. Kymmeniä sudenkorentoja parveilee rannan tuntumassa. Istun mökin tyhjällä parvekkeella ja seuraan niiden taitavia kaarteluita.
Yksi sudenkorento istahtaa kädelleni, tunnen sen karheat jalat iholla. Hetken liikehdittyään se painautuu matalaksi ja jää paikoilleen. On aikaa katsella sen värejä ja muotoja. Siivet ovat isot, läpikuultavat, hieman täplikkäät, takaruumis sinertävä, pää iso, silmät suuret. Se on kuin koru. Sudenkorento on kaunis peto joka tarujen mukaan voi ommella nukkuvan silmät kiinni.
Korento vaihtaa asentoa, kohottaa keskiruumiinsa korkealle, siivet kupertuvat eteen, aivan kuin aloittaisi tanssiesityksen. Sen on kuitenkin aika lähteä. Tuokion kuluttua se pyrähtää siivilleen ja häviää muiden korentojen joukkoon. Kiitos kun poikkesit!

Kirjoitushaaste, sata sanaa otsikko muukaan lukien. 

Sanat: tyhjä, kiittää, parveke