riittää kun olet läsnä
tarjoat hiljaisuutta, kiireettömyyttä,
yhdessä oloa
RAUHALLISTA JOULUA
riittää kun olet läsnä
tarjoat hiljaisuutta, kiireettömyyttä,
yhdessä oloa
RAUHALLISTA JOULUA
Joulukuinen
päivä
joulukuun
raukea iltapäivä
talon
katolle on noussut aurinko
sen
tulenpunainen hohde saa varikset riehakoimaan
ne
pelästyttävät myyrät kaivautumaan syvälle koloihinsa
huumaavassa
metelissä varpunen pudottaa takkinsa
päivä
säröilee pieniksi kirkkaiksi pirstaleiksi
vietän
luppohetkeä pihalla
pidän
seuraa tuulelle
”erinomaista
päivää rouva tuuli”
se oikuttelee
tarttuu
kaulahuiviin ravistelee oksia maahan
vaihtaa
suuntaa ei osaa päättää
vihdoin
vaikenee puhumattomaksi
joulukuun
iltapäivä
hämärä
sirottelee hiukkasiaan
valoköynnökset
syttyvät
puhkovat
kirkkaita aukkoja lehdettömiin pensaisiin
metsän
reunaan on hiipinyt salaa kuu
taivas
on vielä vaalea tähdet odottavat vuoroaan
vähitellen
päivä taipuu kohti iltaa
ja
tuuli pitää edelleen mykkäkoulua
lintulaudan
alla värjöttelee nälkäinen kettu
LEPPOISAA
JOULUNAIKAA KRAPUVÄKI!
Tämä on sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Sanata antoi SusuPetal
Tämän viikon sanat: hohde, luppoaika, pelästyttää
Kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä syntyy kova meteli.
”Tänne ei mahdu”
”Tämä on tarkoitettu vain klassikoille!”
Tunnelma tiivistyy, paksut klassikot tiivistävät rivejään. Seuraava hylly yhtyy sanailuun. ”Tämä hylly
on dekkareille” Kirjat ojentavat kulmiaan suoriksi, pullistelevat, täyttävät
pienetkin välit. Äänekkäiden kirjojen piiriin liittyy hiljaisemmatkin kuten
elämänkerrat. Ne ovat nähneet paljon mutta eivät halua asettua vastarintaan.
Kirjahyllyssä sanailu jatkuu ...
”Kuinka kehtaa tulla meidän joukkoon….”
”Uskomatonta!”
”Runokirja! Siinä on vain muutama sivu ja sana siellä täällä,
kannetkin kuin elefantin korvat” puuskahtaa Sinuhe Egyptiläinen.
Runokirja päätyy kirjoituspöydälle. Joka päivä omistaja avaa kirjan,
lukee lyhyet lauseet, monimerkitykselliset sanat, katsoo mietteliäänä ulos
ikkunasta.
Kirjahyllyssä alkaa kateellinen jupina.
Tämä on sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.
Tämä viikon sanat antoi SusuPetal
Sanat: kulma, sivu, piiri
Tahmealukkojumi
Kirjoituskurssilla oli tarinan vuoro. Piti valita annetusta luettelosta ominaisuus, keksiä henkilö ja saada vielä syntymään tekstille teema. Valitsin ominaisuudeksi oikuttelija. Johonkin asti tarina eteni mutta sitten alkoi olla tahmeaa. Pitkät tarinat, novellit, kertomukset eivät synny minulta kovin helposti. Ei sitten auttanut mikään. Taas kerran kynä pyöri tyhjää kädessä. Luovuuden tuulet puhaltelivat jossain muualla. Harmillista. Tyhjää paperia en kuitenkaan halunnut palauttaa, joten tein ohjaajan antaman ohjeen mukaan.
Riko mieluummin tehtävänanto kuin kirjoitusintosi!
Siispä:
Ei syntynyt tarinaa
ei lausetta järkevää,
tuli vain tylsiä virkkeitä
ei ajatusta kärkevää.
Jätän asian hautumaan
otan kiinni juonen päästä
etsin sanat kadonneet
kirjoitan sitten vaikka säästä.
Tämä on sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Tämän viikon sanat antoi SusuPetal
Viikon sanat: vuoro, taas, harmitella
Isosisko on koko iltapäivän valmistautunut iltamenoa varten. Vaativa maku vie aikaa. Kokeillessaan jo kolmatta huulipunaa huuliinsa hän yrittää saada sängyssä löhöilevään pikkusiskoonsa eloa.
- Vietettäis hauska ilta, siellä on paljon kavereita.
- Ei kiinnosta sun tylsät kaverit.
- Lähtisit nyt mukaan. Saat lainata mun puseroa.
- Ei se mahdu mulle.
- No voisit hieman….
- …juuri niin, laihduttaa!
Neljäs huulipuna kokeiluun. Isosisko muikistelee huuliaan peilin edessä. Pikkusisko saa toisinaan rankkaa huomauttelua painostaan.
- En minä sitä tarkoittanut vaan, voisit hankkia itsellesi uusia kivoja vaatteita
- No, en kuitenkaan tule!
Ovi läimähtää kiinni kovaa ja pikkusisko tömistelee alakertaan. Huulipuikko vaihtuu kynsilakkapulloon.
Tämä on sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal
Tämän viikon sanat: vaativa, tylsä, rankka
Sumu
Harmaa seinä sakenee, lähestyy ja pian olen keskellä tiheää
sumua. On rauhallinen hetki. Maisema pehmenee, ääriviivat pehmenevät. Taivas
katoaa harmaaseen eivätkä auringon säteet läpäise paksua seinämää. Sumu
tiivistyy pieniksi vesihelmiksi silmäripsiin. Kostea ilma tarttuu vaatteisiin. Tunnen
polulta jokaisen kuopan, mutkan ja kiven. Silti kaikki näyttää erilaiselta. Kaikki
turha on pois, vain muutama yksityiskohta on näkyvissä. Koivun valkoinen runko kajastaa sumuverhon
takaa, hieman aavemaisesti. Mielikuvituskin herää! Hämähäkin kutomaan pyydykseen
varvikossa polun vieressä on kerääntynyt sumupisaroita. Metsän takaa kuuluu vaimeita
ääniä. Joku hakkaa vasaralla, jossain haukkuu koira, pian se saa napakan käskyn
olla hiljaa.
Vähitellen sumu hälvenee ja maisema palaa kohdalleen.
Tämä on sadan sanat teksti otsikko mukaan lukien.
Tämän viikon sanat antoi SusuPetal
Sanat: rauhallinen, ripset , käskeä
Hiljaisina veljekset pakkaavat reppujaan. Sanoja ei tarvita, he tietävät mitä tekevät. Kun kaikki on valmista he poistuvat talosta hiljaa ja suuntaavat läheiseen metsään. Kapea ja vaarallinen polku mutkittelee sakean puuston läpi. Hetken kuluttua he saapuvat rakentamalleen pienelle majalle. He mahtuvat sisälle juuri ja juuri. Keskellä majaa on pieni pöytä ja kaksi tuolia. Oviaukkoa peittää vanha filtti. Veljekset istuvat pöydän ääreen ja tyhjentävät reppujensa sisältöä pöydälle. Kaikki on pian valmiina ja voidaan aloittaa.
Silloin kuuluu lähestyvien askelien ääniä. Veljekset jähmettyvät kuuntelemaan, mikä heidän salaisuuttaan uhkaa.
Oviaukkoon ilmestyvät äidin kasvot.
- Pojat syömään, ja tuokaapa se isän korttipakka samaan paikkaan mistä otittekin.
Me kikatettiin ja naurettiin kaikelle. Kun minä lopetin, se vielä jatkoi. Se keksi lisää naurunaiheita, temppuja, ilmeitä. Makasimme nurmikolla, minä näin pilvenhattaroissa kasvoja, eläimiä, kaikenlaisia kuvia, se näki aina enemmän. Karkasimme maailmalle repuissa nuket ja yksi eväsleipä. Leikeissä se oli kaupantäti. Maksoin koivunlehdillä tyhjästä karkkipussista. Kiivettiin katolle ja laulettiin ”Mä oksalla ylimmällä… Saatiin siitä satikutia. Luin kirjoja ja raapustelin tarinoita vihkoon, se piirsi kukkakuvia voipaperin läpi. Maalasi niihin värit ja liimasi pieneen ruutuvihkoon.
Syksyllä se muutti kaupunkiin, meni mannekiinikouluun, minä jäin koulunpenkille tankkaamaan ruotsinsanoja.
Suhde hiipui aikaan ja välimatkaan.
Siitä on niin kauan ja kuitenkin se kaikki oli kuin eilen.
Tämä sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal
Tämän viiko sanat: karata, kauas, suhde
Tämä on vain ennuste, mutta näin tulee tapahtumaan.
Iskee valohulluus. Jotenkin on tämä pimeys rikottava. Valonauhoja, lyhtyjä, valaistuja poroja ja lumiukkoja pihalle. Räystäälle loistavat jääpuikot valoa antamaan. Valaistu kranssi tietysti ovea koristamaan. Portin pieleen LED-lyhdyt, että naapurikin näkee. Vielä vuorokausi tolkulla palava aito öljykynttilä lyhtyyn rappusten pieleen. Kelpaa tassutella pihalla iltamyöhään, pimeys on rikottu.
Pahvilaatikosta löytyy sotkuinen kasa valosarjoja, osa toimii osa ei. Lyhtyjä löytyy useita kappaleita, osista lasi rikki, osa ruostunut. Tunteja kestävän tuhertamisen jälkeen alkaa valohulluus hiipua vähitellen.
Rappusten vieressä valaisee pieni LED-lyhty.
Takapihalle paistaa kuu, tähdet näkyvät kirkkaina. Kelpaa tassutella pihalla, katsella avaruutta, sen valoa. Luonnon valoa.
Tämä sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal
Tämän viikon sanat: hullu, kappale, hiipua
Nainen jättää aamulenkin tekemättä. Hyvä ruokahalu on geeneissä, sitä ei tarvitse erikseen ruokkia raittiilla ilmalla ja liikunnalla. Matka sängystä jääkaapille on lyhyt. Pöytään livahtaa juustotorttu, makuhermot värähtävät, suusta leviää hyvänolontunne leukapieliin, kaulalle, vatsaan. Päivän lehteä lukiessaan nainen kiskaisee vielä muhkean juustokinkkusämpylän.
Päivälliseksi nainen valmistaa kinkkupekonikiusauksen. Herkullinen, mausteinen tuoksu keventää askelta, hyräillen siirtyvät ruokailuvälineet pöydälle. Olutlasissa kuplat ilakoivat, vaahto kutittaa ylähuulta ja viileä neste huuhtelee kurkkua.
Kukaan ei ole soittanut.
Nainen syö loput juustotortun rippeet.
Päivä on karannut iltaan. Olohuoneen pöydällä tarjottimella suolakeksejä, pala juustoa, viinirypäleitä, puolikas omena. Tyhjä viinilasi. Unohduksen aromit juotu loppuun.
Päässä humisee.
Kukaan ei ole soittanut.
Tänäänkään.
Tämä on sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.
Viikon sanat antoi SusuPetal
Sanat: kiskaista, matka, humina
Painajaisuniko vai sittenkin….?
nyt ei haahuilla
nyt olisi aika luoda jotain uutta,
suihkuttaa oikein kunnolla
sanoilla, lauseilla, juonen käänteillä, metaforeilla,
mykistää lukijakunta,
että näkisivät orastavan tekijän, ennen näkemättömän,
uskaliaan, kirkkaan tähden loiston
mutta
otsanahka poimuilla
suut viivasuorina, kattopaneeleita vilkuillen,
sormet rummuttaen kiiltävää pöydän pintaa
he antavat viiltävän tuomionsa
”eihän tätä kukaan jaksa lukea loppuun asti
haiseva komposti, samea,
ei kirkastu missään vaiheessa
kliseinen, vanhentunut, väsähtänyt
ei mitään uutta”
tuskannihkeä kertomus kourassaan
haikeankalpea, pandasilmäinen
kirjoittaja hajoaa pieniin pikseleihin
varisee lattianraoista alas kellariin
hiirien syötäväksi
raati haroo hapsottavia hiuksiaan
katsovat ulos ikkunasta syksyn tuivertamia vaahteroita
- se on sitten kevät
yhteistuumin päättelevät
Tämä on sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.
Sanat antoi SusuPetal
Tämän viikon sanat: suihkuttaa, orastava, otsa
Kuutamolla
Kuu on kasvanut täydeksi. Se levittää valoaan kuin suuri pyöreä lamppu. Taivaankansi on täynnä kirkkaasti tuikkivia tähtiä. Illan äänet ovat sulaneet pois. Askelten vaimea rahina soratiellä riipoo hiljaisuutta. Tielle ilmestyy kolme metsäkaurista. Seisahtuvat patsaiksi ihmetellen kuun kirkasta valoa ja myöhäistä kulkijaa. Mykkä, liikkumaton hetki. Pian ne loikkivat pois metsän suojaan. Katkeavan oksan räsähdys kajahtaa ilmoille puiden varjoista. Ääni jää hetkeksi kaikumaan öiseen metsään, sitten on taas hiljaista. Yksinäinen kulkija kuun kera. Pienen matkan päässä tie kaartaa kallion taakse, pois kuunvalosta. Metsä hengittää kevyesti, ajanratas pyörii tasaista vauhtia. Aamuyön uneton matka.
Kuu on vaihtanut paikkaa. Metsän pitkät varjot makaavat tiellä.
Tämä on sadan novelli otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal
Tämän viikon sanat: levittää, yksinäinen, aamuyö
Tyytyväisenä hyvästelin hyydyttävän helteen,
ja otin vastaan rankkasateen rauhoittavan ropinan,
hengittävän ruohon. Kastelin jalkani lammikossa.
Pudotin harteiltani auringon paahtavan viitan.
Joutomaan kukka heräsi uuteen suveen.
Elokuun aurinko väritti illat lämpöisiksi
omenat punertaviksi, marjat mehukkaiksi.
kukkien keveät terälehdet
maistelivat päivän viimeisiä valon säteitä.
Nyt pilvet ovat täynnä syksyä
ja meri kimaltelee tuulen keinuttaessa sen pintaa.
Muuttoparvet kaartelevat korkealla.
Tänne jäävä kietoutuu pehmeään, lämpimään
Polut peittyvät lehtimattoon ja metsän värit palaavat.
Mättäät pursuavat marjoista ja sienistä.
Hämärässä hohtaa jäkälä.
Öisellä taivalla loistavat tähdet.
Kuun portaat vedessä.
Ne eivät ole kadonneet kesän viettelyksiin.
Pian ensimmäinen pakkasyö kukittaa luontoa,
huurruttaa pihakatajan,
tekee lammikoihin jäämosaiikkia.
Tämä on sadan sanan novelli. Sanat antoi SusuPetal
Viikon sanat: hyvästellä, kimaltava, maistaa
Autiotalon tunnelma saa tunkeilijan mielen pelokkaan uteliaisuuden valtaan.
Tässä talossa on tapahtunut jotain mikä on jäänyt asumaan kolkkojen seinien
sisälle. Eteisessä on portaikko, toiset vievät kellariin, toiset vintille.
Tunkeilija miettii tovin. Kellari on pimeä, joten hän kapuaa vintille
narahtelevia askelmia nousten. Vintillä on yksi huone, jossa osa kalusteista on
paikallaan. Punainen tuoli ja pieni pöytä. Seinällä vanha lehtikuva naisesta.
Katse kiertelee pienessä huoneessa. Keskelle lattiaa on liimattu
muovimatto. Sen reunat ovat käpristyneet ylöspäin. Uteliaisuus voittaa
epäröinnin ja muovimaton alta paljastuu iso tumma tahra. Mitä maton alle on
yritetty piilottaa?
Tapahtuiko täällä sittenkin murha?
Missä on vuosia sitten kadonnut talon emäntä?
SusuPetalin tämän viikon sanat sysäsivät jatkoa Krapu 42:lle :)
Linkki tässä: Krapu 42
Tämän on sadan sanan teksti. Sanat antoi SusuPetal
Sanat: punainen, miettiä, murha
Olen ollut liikkumaton ja seurannut muiden touhuja. Se on helppoa sillä minuun ei kukaan kiinnitä huomiota. Toiset ovat koristautuneet silmiä hiveleviksi luomuksiksi, toiset vähän hillitymmin mutta kuitenkin näyttävästi. On tähtiä, nauhaa, kuorrutuksia, mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Pientä röyhistelyä olen huomaavinani joissakin yksilöissä. Olemme kohteliaan etäällä toisistamme, annamme riittävästi tilaa. Oikeastaan meidät on aseteltu suunnitelmallisesti.
Olen edelleen vaiti ja kuuntelen. Tämä on viihdyttävää, vaikka painava kuori alkaakin vähitellen väsyttää.
Tunnen kuinka tuuli alkaa keinuttaa minua ja pudottelee lumen oksiltani. Pian nämä talven naamiaiset ovat ohi. Omenapuu vieressäni on joutunut pudottamaan kuuraiset hepeneensä yltään ja näyttää aika riutuneelta.
Kesän naamiaisia odotellessa.
Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste. Sanat antoi SusuPetal
Sanat: mahdotonta, riittää, naamiaiset
Voihan mustelmat!
Ihmisen elämäntaival on mutkikas ja kuoppainen, harva pärjää ilman kompurointia. Aina jää jälki, arvet pysyvät, mustelmat haalistuvat ja häipyvät vähitellen näkymättömiin. Pahin paikka mustelmille ovat kasvot. Varsinkin naiselle. Epäuskoisia katseita luodaan naisparkaan, joka on kompuroinut ja kolhinut naamansa mustelmille. ”Että miten sitä nyt sillä tavalla voi itseänsä kolhia, että tulee mustasilmä”. Sehän voi käydä vaikka niin, että astuu seinää vasten nojallaan olevan piikkiharavan piikkien päälle ja saa haravanvarresta napakan iskun naamaansa. Tuleehan siitä mustelma. Kolminkertainen p-keleen karjuminen ei auta. Naamassa loistaa pitkään sävyjään vaihtava läntti, jota saa selitellä uteliaille.
Sitten ovat sielunmustelmat, ne eivät näy eivätkä välttämättä haalistu.
Sanat: kolme, pärjätä, mustelma
Tämä on sadan sanan haastekirjoitus, otsikko mukaan lukien.
Sanat antoi SusuPetal
Tartuinpa yhteisneulonta haasteeseen.
Ja kannatti, syntyi kirjoneulosukat.
Ensimmäiset sellaiset.
Hieman jouduin kärjestä vähentämään
kirjoneuletta jotta koko olisi sopiva jalkaani.
Tiimalasikantapää tuli myös opeteltua,
ei lainkaan niin vaikea kuin alussa kuvittelin.
Kärkikavennus oli myös erilainen mitä en
ollut koskaan aikasaisemmin kokeillut.
Kiitokset Sweet things -blogille!
Ja kun hyvään alkuun pääsin....
..... neuloin jämälangoista kirjoraitaa harmaisiin.
Tämä on sitä tekemisen riemua!
Kasviväreillä värjätyistä langoista kirjoneulelapaset.
Verihelttaseitikistä punainen väri,
kaislan röyhyistä vihreä
ja vaalea (hieman vihertävä)
tarhakäenkaalen jälkiväri.
verihelttaseitikkiä
jälkivärinä myös
tummat raidat sameetijalkaa
loput värit "unohtuneet"
....ja peittoa virkataan aina kun jaksetaan....
Uuden vuoden tervehdys ei päivittynyt
blogi-listalle muutamasta yrityksestä
huolimatta.
Saa nähdä kuinka nyt käy.
Hyvää Uutta Vuotta siis lukijoilleni!