Krapu 4

Olen ollut liikkumaton ja seurannut muiden touhuja. Se on helppoa sillä minuun ei kukaan kiinnitä huomiota. Toiset ovat koristautuneet silmiä hiveleviksi luomuksiksi, toiset vähän hillitymmin mutta kuitenkin näyttävästi. On tähtiä, nauhaa, kuorrutuksia, mikään ei tunnu olevan mahdotonta. Pientä röyhistelyä olen huomaavinani joissakin yksilöissä. Olemme kohteliaan etäällä toisistamme, annamme riittävästi tilaa. Oikeastaan meidät on aseteltu suunnitelmallisesti.

Olen edelleen vaiti ja kuuntelen. Tämä on viihdyttävää, vaikka painava kuori alkaakin vähitellen väsyttää.

Tunnen kuinka tuuli alkaa keinuttaa minua ja pudottelee lumen oksiltani. Pian nämä talven naamiaiset ovat ohi. Omenapuu vieressäni on joutunut pudottamaan kuuraiset hepeneensä yltään ja näyttää aika riutuneelta. 

Kesän naamiaisia odotellessa.

Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste. Sanat antoi SusuPetal

Sanat: mahdotonta, riittää, naamiaiset

 

Krapu 2

Voihan mustelmat!

Ihmisen elämäntaival on mutkikas ja kuoppainen, harva pärjää ilman kompurointia. Aina jää jälki, arvet pysyvät, mustelmat haalistuvat ja häipyvät vähitellen näkymättömiin. Pahin paikka mustelmille ovat kasvot. Varsinkin naiselle. Epäuskoisia katseita luodaan naisparkaan, joka on kompuroinut ja kolhinut naamansa mustelmille. ”Että miten sitä nyt sillä tavalla voi itseänsä kolhia, että tulee mustasilmä”. Sehän voi käydä vaikka niin, että astuu seinää vasten nojallaan olevan piikkiharavan piikkien päälle ja saa haravanvarresta napakan iskun naamaansa. Tuleehan siitä mustelma. Kolminkertainen p-keleen karjuminen ei auta. Naamassa loistaa pitkään sävyjään vaihtava läntti, jota saa selitellä uteliaille.

Sitten ovat sielunmustelmat, ne eivät näy eivätkä välttämättä haalistu.

Sanat: kolme, pärjätä, mustelma

Tämä on sadan sanan haastekirjoitus, otsikko mukaan lukien.

Sanat antoi SusuPetal

 

Adventtisukat

 Tartuinpa yhteisneulonta haasteeseen.

adventtisukat 2020

Ja kannatti, syntyi kirjoneulosukat.

Ensimmäiset sellaiset.

Lanka 7-veljestä

Hieman jouduin kärjestä vähentämään

kirjoneuletta jotta koko olisi sopiva jalkaani.

Tiimalasikantapää tuli myös opeteltua, 

ei lainkaan niin vaikea kuin alussa kuvittelin.

Kärkikavennus oli myös erilainen mitä en

ollut koskaan aikasaisemmin kokeillut.

Kiitokset Sweet things -blogille!

Ja kun hyvään alkuun pääsin....

..... neuloin jämälangoista kirjoraitaa harmaisiin.

Tämä on sitä tekemisen riemua!

Kasvivärjätyt langat silmukoiksi.

 Kasviväreillä värjätyistä langoista kirjoneulelapaset.

Verihelttaseitikistä punainen väri,

kaislan röyhyistä vihreä

ja vaalea (hieman vihertävä)

 tarhakäenkaalen jälkiväri.

 Sukan varsissa

verihelttaseitikkiä

jälkivärinä myös

tummat raidat sameetijalkaa

loput värit "unohtuneet"

....ja peittoa virkataan aina kun jaksetaan....

Uuden vuoden tervehdys ei päivittynyt

blogi-listalle muutamasta yrityksestä

huolimatta.

Saa nähdä kuinka nyt käy.

Hyvää Uutta Vuotta siis lukijoilleni!