Sivut

21.9.2020

KRAPU 39


Mummo seisoo tiskipöydän ääressä nappikuulokkeet korvilla ja repii salaattia kulhoon. Kännykässä soi joku musiikkikanava koska mummo heiluttelee hiljalleen lanteita. Hyräileekin. Paavo on odottanut tovin intensiivisesti tuijottaen, niin kuin koirat osaavat tehdä. Mummo on keskittynyt kuunteluun ei huomaa eikä kuule Paavon vienoa vikinää. Vihdoin Paavon kärsivällisyys loppuu ja se hipaisee tassullaan mummon jalkaa. Silloin mummo havahtuu, vilkaisee kelloa keittiön seinällä, mutisee itsekseen, alkaa täyttämään Paavon ruokakuppia.

Valmista loputakin. Keitettyä kalaa. Paavo astelee ruokakupilleen makuhermot kihelmöiden, mutta siihen ryntääkin mummon röyhkeä, ylipainoinen Hoitokissa. On sillä nimikin mutta sitä ei Paavo suostu käyttämään. Hoitokissa parkkeeraa kupille ja alkaa aterioimaan.

”Kuulehan nyt mokomakin läskip….

(tarina päättyy tähän, sata sanaa tuli täytee..:)


Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.  Tällä viikolla sanat: valmis, repiä, kello


15.9.2020

KRAPU 38


se kävi niin helposti

vain pari sanaa käsi sydämellä

Minä Lupaan


se näytti hyvältä

kauniilta

niin todelta että se peitti nousevan rajuilman


silmät näkivät mitä tahtoi

korvat kuulivat hyviä sanoja 

suu maistoi makean

iho tunsi vain tuulen hipaisun


taivas sen paljasti

arvuutteli ja oli vaiti ja arvuutteli

tuuli kulki kohisten iholta iholle

korvissa soivat katkerat sävelet

hyvät sanat murenivat

sulivat sateeseen valuivat puroina alas kallioilta


yö astui näyttämölle

kylmän kellarin uumenista

hämmensi maljassaan pimeyden tummaa aromia

katsoi tummin silmin uhriaan



se kävi niin helposti

käsi sydämellä tarjottu juoma

hehkuva houkutteleva

pikari tyhjäksi

pohjaan saakka


koskaan eivät toteutuneet

ne tyhjät lupaukset


Sadan sanan kirjoitushaaste.

Sanat: arvata, lupaus, koskaan


6.9.2020

KRAPU 37


 Näitähän on toisinaan….


Sellaisena päivänä, kun herää myöhäiseen aamuun

muhkuraiselta patjalta, otsanahka syvillä juonteilla, 

suu täynnä kitkerää happoa ja ihan kaikki ärsyttää,

voisi vain jäädä toukaksi nukkaantuneen aamutakin sisään. 

Koteloitua liikkumattomaksi möhkäleeksi sohvalle.

Antaa päivän valua iltaan avaamatta silmäluomia, kuuntelematta mitään.

Tekemättä mitään. Märehtiä.

.

Tai sitten, voisi pelastaa harmaan päivän, harjata hiukset ja kuoriutua kiristävistä kääreistä. Pudottaa olkapäät korvista alas ja lähteä ulos. 

Antaa ulko-oven karjaista niin kovaa, että ikkunat sulkevat huokaisten silmänsä. 

Kävellä vastatuuleen takki auki niin kauan, että otsajuonteet siliävät. Pudotella taskut tyhjiksi painavista kivistä.

Pysähtyä kun reppu on tyhjennetty.


Palata sitten tyynenä omalle paikalle

pöydän ääreen. 


Tämä on kirjoitushaaste, sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.

Sanat tällä kertaa: pelastaa, paikka, ärsyttävä