KRAPU 39

 

Painajaisuniko vai sittenkin….?

nyt ei haahuilla

nyt olisi aika luoda jotain uutta,

suihkuttaa oikein kunnolla

sanoilla, lauseilla, juonen käänteillä, metaforeilla,

mykistää lukijakunta,

että näkisivät orastavan tekijän, ennen näkemättömän,

uskaliaan, kirkkaan tähden loiston

mutta

otsanahka poimuilla 

suut viivasuorina, kattopaneeleita vilkuillen,

sormet rummuttaen kiiltävää pöydän pintaa

he antavat viiltävän tuomionsa

”eihän tätä kukaan jaksa lukea loppuun asti

haiseva komposti, samea,

ei kirkastu missään vaiheessa

kliseinen, vanhentunut, väsähtänyt

ei mitään uutta”

tuskannihkeä kertomus kourassaan

haikeankalpea, pandasilmäinen

kirjoittaja hajoaa pieniin pikseleihin

varisee lattianraoista alas kellariin

hiirien syötäväksi

raati haroo hapsottavia hiuksiaan

katsovat ulos ikkunasta syksyn tuivertamia vaahteroita

- se on sitten kevät

yhteistuumin päättelevät

Tämä on sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.

Sanat antoi SusuPetal

Tämän viikon sanat: suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu 37

 

Kuutamolla

Kuu on kasvanut täydeksi. Se levittää valoaan kuin suuri pyöreä lamppu. Taivaankansi on täynnä kirkkaasti tuikkivia tähtiä. Illan äänet ovat sulaneet pois. Askelten vaimea rahina soratiellä riipoo hiljaisuutta. Tielle ilmestyy kolme metsäkaurista. Seisahtuvat patsaiksi ihmetellen kuun kirkasta valoa ja myöhäistä kulkijaa. Mykkä, liikkumaton hetki. Pian ne loikkivat pois metsän suojaan. Katkeavan oksan räsähdys kajahtaa ilmoille puiden varjoista. Ääni jää hetkeksi kaikumaan öiseen metsään, sitten on taas hiljaista. Yksinäinen kulkija kuun kera. Pienen matkan päässä tie kaartaa kallion taakse, pois kuunvalosta. Metsä hengittää kevyesti, ajanratas pyörii tasaista vauhtia. Aamuyön uneton matka.

Kuu on vaihtanut paikkaa. Metsän pitkät varjot makaavat tiellä.

Tämä on sadan novelli otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal 

Tämän viikon sanat: levittää, yksinäinen, aamuyö

Krapu 36

Tyytyväisenä hyvästelin hyydyttävän helteen,

ja otin vastaan rankkasateen rauhoittavan ropinan,

hengittävän ruohon. Kastelin jalkani lammikossa.

Pudotin harteiltani auringon paahtavan viitan.

Joutomaan kukka heräsi uuteen suveen.

Elokuun aurinko väritti illat lämpöisiksi

omenat punertaviksi, marjat mehukkaiksi.

kukkien keveät terälehdet

maistelivat päivän viimeisiä valon säteitä.

Nyt pilvet ovat täynnä syksyä

ja meri kimaltelee tuulen keinuttaessa sen pintaa.

Muuttoparvet kaartelevat korkealla.

Tänne jäävä kietoutuu pehmeään, lämpimään

Polut peittyvät lehtimattoon ja metsän värit palaavat.

Mättäät pursuavat marjoista ja sienistä.

Hämärässä hohtaa jäkälä.

Öisellä taivalla loistavat tähdet.

Kuun portaat vedessä.

Ne eivät ole kadonneet kesän viettelyksiin.

Pian ensimmäinen pakkasyö kukittaa luontoa,

huurruttaa pihakatajan,

tekee lammikoihin jäämosaiikkia.

Tämä on sadan sanan novelli. Sanat antoi SusuPetal

Viikon sanat: hyvästellä, kimaltava, maistaa