Painajaisuniko vai sittenkin….?
nyt ei haahuilla
nyt olisi aika luoda jotain uutta,
suihkuttaa oikein kunnolla
sanoilla, lauseilla, juonen käänteillä, metaforeilla,
mykistää lukijakunta,
että näkisivät orastavan tekijän, ennen näkemättömän,
uskaliaan, kirkkaan tähden loiston
mutta
otsanahka poimuilla
suut viivasuorina, kattopaneeleita vilkuillen,
sormet rummuttaen kiiltävää pöydän pintaa
he antavat viiltävän tuomionsa
”eihän tätä kukaan jaksa lukea loppuun asti
haiseva komposti, samea,
ei kirkastu missään vaiheessa
kliseinen, vanhentunut, väsähtänyt
ei mitään uutta”
tuskannihkeä kertomus kourassaan
haikeankalpea, pandasilmäinen
kirjoittaja hajoaa pieniin pikseleihin
varisee lattianraoista alas kellariin
hiirien syötäväksi
raati haroo hapsottavia hiuksiaan
katsovat ulos ikkunasta syksyn tuivertamia vaahteroita
- se on sitten kevät
yhteistuumin päättelevät
Tämä on sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.
Sanat antoi SusuPetal
Tämän viikon sanat: suihkuttaa, orastava, otsa
Voi mahdoton, miten mahtava! Ja sait viime viikonkin sanat ujutettua mukaan, ei mikään helppo homma sovittaa kuutta sanaa kirjoitukseen.
VastaaPoistaToivottavasti runosi tuskainen fiilis ei johdu krapujen kirjoittamisesta!!
Kiitos SusuPetal. Fiilis ei johdu krapujen kirjoittamisesta vaikka näihinkin kyllä saa pusertaa väliin aika tavalla. Annetut sanat auttavat hyvin alkuun ja loppu on sitten jo sattumanvaraista.
VastaaPoistaHienosti kulki tarina, ja kaikki sanat tulivat käyttöön.
VastaaPoistaKiitos Cara. Sanat tulivat tällä kertaa suht helposti.
PoistaKerrassaan loistava lopetus!! Se on sitten...;D
VastaaPoistaTuo ensimmäinen osa kolahti, juuri tuolta tuntui tässä keväällä ja vielä kesälläkin kun tekstiä vaan pulppusi.
Kiitos Sus' Tämä on tietysti tuttua kaikille kirjoittajille. Ehkä ei kuitenkaan hajoa ihan olemattomiin :)
PoistaJoo-o, arvovaltainen raati voi tosiaan (ainakin jossain päin maailmaa)päättää syksyllä, että nyt on kevät! Hieno loppuvetokin siis.
VastaaPoistaKiitos pasanen. Kenen onnettoman kohdalle tällainen arvovaltainen raati osuu niin saattaa olla tuhoisaakin.
PoistaSiellä se pirullinen kriitikko istui olkapäällä. Tuttu tunne kaikille toimijoille :)
VastaaPoistaPallo on iso. Tuolla kevät, täällä syksy.
Kriitikko ei hätistelemällä häivy, sen kanssa vaan täytyy jotenkin luovia.
PoistaNo onpa komea! Ihan menin sanattomaksi. Sinä et ainakaan hiirien syötäväksi joudu! Ja tuo "pandasilmäinen kirjoittaja" <3 <3 <3
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. Joskus tuntuu hajoavan jotenkin kun pitäisi saada aikaan jotain ja mitään ei synny. Teksti on tietysti vahvasti karrikoitu :)
Poista”eihän tätä kukaan jaksa lukea loppuun asti"
VastaaPoistaKuinka väärässä kirjoittaja onkaan. Olisin lukenut, vaikka kuinka pitkään.
Kerrassaan upeaa.
:D Kirsti Kaija. Koskaan ei tiedä mitä lukija ajattelee tuotoksesta. Kiitos kommentistasi.
PoistaJotenkin kevyt, vaikka kirjoittajan tie on tuskainen. Hieno krapu!
VastaaPoistaKiva kun löysit keveyttä Maarit. Onhan kirjoittaminen välillä tuskaista kun pitäisi syntyä jotain. Näissä Krapuissa on se hyvä puoli että pääsee alkuun Susun antamista sanoista.
PoistaNyt on itsekritiikin rima turhan korkealla. Mutta epävarmuus taitaa vaivata jokaista kirjalijaa, tekijääkin, kriitikon ja raadin edessä. Hieno krapu.
VastaaPoistaVahvasti karrikoitua sanailua oli tämä teksti, kyllä :) Kiitos riitta k.
PoistaMelkoista pusertamista joskus on sanojen saattaminen maailmalle! Nämä kyllä soljuivat raikkaasti kuin se kuuluisa kevätpuro.
VastaaPoistaNyt oli todella poikkitaiteellinen krapu. Piti lukea kahteen kertaan enkä siltikään ole varma, tajusinko?
VastaaPoista