Sivut

6.9.2021

Krapu 36


Tyytyväisenä hyvästelin hyydyttävän helteen,

ja otin vastaan rankkasateen rauhoittavan ropinan,

hengittävän ruohon. Kastelin jalkani lammikossa.

Pudotin harteiltani auringon paahtavan viitan.

Joutomaan kukka heräsi uuteen suveen.


Elokuun aurinko väritti illat lämpöisiksi

omenat punertaviksi, marjat mehukkaiksi.

kukkien keveät terälehdet

maistelivat päivän viimeisiä valon säteitä.


Nyt pilvet ovat täynnä syksyä

ja meri kimaltelee tuulen keinuttaessa sen pintaa.

Muuttoparvet kaartelevat korkealla.

Tänne jäävä kietoutuu pehmeään, lämpimään


Polut peittyvät lehtimattoon ja metsän värit palaavat.

Mättäät pursuavat marjoista ja sienistä.

Hämärässä hohtaa jäkälä.


Öisellä taivalla loistavat tähdet.

Kuun portaat vedessä.

Ne eivät ole kadonneet kesän viettelyksiin.


Pian ensimmäinen pakkasyö kukittaa luontoa,

huurruttaa pihakatajan,

tekee lammikoihin jäämosaiikkia.



Tämä on sadan sanan novelli. Sanat antoi SusuPetal


Viikon sanat: hyvästellä, kimaltava, maistaa

 


16 kommenttia:

  1. Oi, miten kaunis. Runo kuin maalaus, kaiken näki edessään.

    Mukavaa, että tulit taas mukaan krapuilemaan!

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä kuin Susu, kaunis runo.
    Toivottavasti jäämosaiikkia ei tule vielä aikoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Blogitse. Yllättäen se kuitenkin tulee, se talven ensimmäinen henkäys.

      Poista
  3. Voi miten kauniisti sanoitat alkavan syksyn <3

    VastaaPoista
  4. Kauniisti tulee syksy tuon runon sanoin.

    VastaaPoista
  5. Runosi toivottaa syksyn tervetulleeksi, mitä kauneimmalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti Kaija. Syksyhän on kaunista aikaa :)

      Poista
  6. Hetken näen sinun silmin syksyn kauneuden :) Jokaisesta vuodenajasta on nautittava, kun aika kuluu niin äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on Maarit, jokaisessa vuodenajassa on oma viehätyksensä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!