Krapu 45

 

Hiljaisina veljekset pakkaavat reppujaan. Sanoja ei tarvita, he tietävät mitä tekevät. Kun kaikki on valmista he poistuvat talosta hiljaa ja suuntaavat läheiseen metsään. Kapea ja vaarallinen polku mutkittelee sakean puuston läpi. Hetken kuluttua he saapuvat rakentamalleen pienelle majalle. He mahtuvat sisälle juuri ja juuri. Keskellä majaa on pieni pöytä ja kaksi tuolia. Oviaukkoa peittää vanha filtti. Veljekset istuvat pöydän ääreen ja tyhjentävät reppujensa sisältöä pöydälle. Kaikki on pian valmiina ja voidaan aloittaa. 

Silloin kuuluu lähestyvien askelien ääniä. Veljekset jähmettyvät kuuntelemaan, mikä  heidän salaisuuttaan uhkaa. 

Oviaukkoon ilmestyvät äidin kasvot.

- Pojat syömään, ja tuokaapa se isän korttipakka samaan paikkaan mistä otittekin.

Tämä on sadan sanan teksti. Sanat antoi SusuPetal

Tämän. viikon sanat: vaarallinen, salainen, veljekset

Krapu 44

 

Me kikatettiin ja naurettiin kaikelle. Kun minä lopetin, se vielä jatkoi. Se keksi lisää naurunaiheita, temppuja, ilmeitä. Makasimme nurmikolla, minä näin pilvenhattaroissa kasvoja, eläimiä, kaikenlaisia kuvia, se näki aina enemmän. Karkasimme maailmalle repuissa nuket ja yksi eväsleipä. Leikeissä se oli kaupantäti. Maksoin koivunlehdillä tyhjästä karkkipussista. Kiivettiin katolle ja laulettiin ”Mä oksalla ylimmällä… Saatiin siitä satikutia. Luin kirjoja ja raapustelin tarinoita vihkoon, se piirsi kukkakuvia voipaperin läpi. Maalasi niihin värit ja liimasi pieneen ruutuvihkoon.

Syksyllä se muutti kaupunkiin, meni mannekiinikouluun, minä jäin koulunpenkille tankkaamaan ruotsinsanoja. 

Suhde hiipui aikaan ja välimatkaan.

Siitä on niin kauan ja kuitenkin se kaikki oli kuin eilen.

Tämä sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal

Tämän viiko sanat: karata, kauas, suhde

Krapu 43

 

Tämä on vain ennuste, mutta näin tulee tapahtumaan. 

Iskee valohulluus. Jotenkin on tämä pimeys rikottava. Valonauhoja, lyhtyjä, valaistuja poroja ja lumiukkoja pihalle. Räystäälle loistavat jääpuikot valoa antamaan. Valaistu kranssi tietysti ovea koristamaan. Portin pieleen LED-lyhdyt, että naapurikin näkee. Vielä vuorokausi tolkulla palava aito öljykynttilä lyhtyyn rappusten pieleen. Kelpaa tassutella pihalla iltamyöhään, pimeys on rikottu.

Pahvilaatikosta löytyy sotkuinen kasa valosarjoja, osa toimii osa ei. Lyhtyjä löytyy useita kappaleita, osista lasi rikki, osa ruostunut. Tunteja kestävän tuhertamisen jälkeen alkaa valohulluus hiipua vähitellen. 

Rappusten vieressä valaisee pieni LED-lyhty.

Takapihalle paistaa kuu, tähdet näkyvät kirkkaina. Kelpaa tassutella pihalla, katsella avaruutta, sen valoa. Luonnon valoa.

Tämä sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal

Tämän viikon sanat: hullu, kappale, hiipua

KRAPU 41

 

Nainen jättää aamulenkin tekemättä. Hyvä ruokahalu on geeneissä, sitä ei tarvitse erikseen ruokkia raittiilla ilmalla ja liikunnalla. Matka sängystä jääkaapille on lyhyt. Pöytään livahtaa juustotorttu, makuhermot värähtävät, suusta leviää hyvänolontunne leukapieliin, kaulalle, vatsaan. Päivän lehteä lukiessaan nainen kiskaisee vielä muhkean juustokinkkusämpylän.

Päivälliseksi nainen valmistaa kinkkupekonikiusauksen. Herkullinen, mausteinen tuoksu keventää askelta, hyräillen siirtyvät ruokailuvälineet pöydälle. Olutlasissa kuplat ilakoivat, vaahto kutittaa ylähuulta ja viileä neste huuhtelee kurkkua.  

Kukaan ei ole soittanut.

Nainen syö loput juustotortun rippeet.

Päivä on karannut iltaan. Olohuoneen pöydällä tarjottimella suolakeksejä, pala juustoa, viinirypäleitä, puolikas omena. Tyhjä viinilasi. Unohduksen aromit juotu loppuun.

Päässä humisee.

Kukaan ei ole soittanut.

Tänäänkään.

Tämä on sadan sanan teksti otsikko mukaan lukien.

Viikon sanat antoi SusuPetal

Sanat: kiskaista, matka, humina 

KRAPU 39

 

Painajaisuniko vai sittenkin….?

nyt ei haahuilla

nyt olisi aika luoda jotain uutta,

suihkuttaa oikein kunnolla

sanoilla, lauseilla, juonen käänteillä, metaforeilla,

mykistää lukijakunta,

että näkisivät orastavan tekijän, ennen näkemättömän,

uskaliaan, kirkkaan tähden loiston

mutta

otsanahka poimuilla 

suut viivasuorina, kattopaneeleita vilkuillen,

sormet rummuttaen kiiltävää pöydän pintaa

he antavat viiltävän tuomionsa

”eihän tätä kukaan jaksa lukea loppuun asti

haiseva komposti, samea,

ei kirkastu missään vaiheessa

kliseinen, vanhentunut, väsähtänyt

ei mitään uutta”

tuskannihkeä kertomus kourassaan

haikeankalpea, pandasilmäinen

kirjoittaja hajoaa pieniin pikseleihin

varisee lattianraoista alas kellariin

hiirien syötäväksi

raati haroo hapsottavia hiuksiaan

katsovat ulos ikkunasta syksyn tuivertamia vaahteroita

- se on sitten kevät

yhteistuumin päättelevät

Tämä on sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.

Sanat antoi SusuPetal

Tämän viikon sanat: suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu 37

 

Kuutamolla

Kuu on kasvanut täydeksi. Se levittää valoaan kuin suuri pyöreä lamppu. Taivaankansi on täynnä kirkkaasti tuikkivia tähtiä. Illan äänet ovat sulaneet pois. Askelten vaimea rahina soratiellä riipoo hiljaisuutta. Tielle ilmestyy kolme metsäkaurista. Seisahtuvat patsaiksi ihmetellen kuun kirkasta valoa ja myöhäistä kulkijaa. Mykkä, liikkumaton hetki. Pian ne loikkivat pois metsän suojaan. Katkeavan oksan räsähdys kajahtaa ilmoille puiden varjoista. Ääni jää hetkeksi kaikumaan öiseen metsään, sitten on taas hiljaista. Yksinäinen kulkija kuun kera. Pienen matkan päässä tie kaartaa kallion taakse, pois kuunvalosta. Metsä hengittää kevyesti, ajanratas pyörii tasaista vauhtia. Aamuyön uneton matka.

Kuu on vaihtanut paikkaa. Metsän pitkät varjot makaavat tiellä.

Tämä on sadan novelli otsikko mukaan lukien. Sanat antoi SusuPetal 

Tämän viikon sanat: levittää, yksinäinen, aamuyö

Krapu 36

Tyytyväisenä hyvästelin hyydyttävän helteen,

ja otin vastaan rankkasateen rauhoittavan ropinan,

hengittävän ruohon. Kastelin jalkani lammikossa.

Pudotin harteiltani auringon paahtavan viitan.

Joutomaan kukka heräsi uuteen suveen.

Elokuun aurinko väritti illat lämpöisiksi

omenat punertaviksi, marjat mehukkaiksi.

kukkien keveät terälehdet

maistelivat päivän viimeisiä valon säteitä.

Nyt pilvet ovat täynnä syksyä

ja meri kimaltelee tuulen keinuttaessa sen pintaa.

Muuttoparvet kaartelevat korkealla.

Tänne jäävä kietoutuu pehmeään, lämpimään

Polut peittyvät lehtimattoon ja metsän värit palaavat.

Mättäät pursuavat marjoista ja sienistä.

Hämärässä hohtaa jäkälä.

Öisellä taivalla loistavat tähdet.

Kuun portaat vedessä.

Ne eivät ole kadonneet kesän viettelyksiin.

Pian ensimmäinen pakkasyö kukittaa luontoa,

huurruttaa pihakatajan,

tekee lammikoihin jäämosaiikkia.

Tämä on sadan sanan novelli. Sanat antoi SusuPetal

Viikon sanat: hyvästellä, kimaltava, maistaa