Ajatuksia lukukokemuksesta. Emmi Itärannan Lumenlaulaja on fantasiaa. Kyseistä lajia en ole harrastanut koskaan tai hyvin hyvin vähän. Lumenlaulaja on lumoava kirja. Kieli on kaunista, kuvaannollista. Tarina sijoittuu Kalevalaiseen maailmaan, mm Sammon takomiseen ja ryöstöön. Lukemisen edistyessä poikkesin välillä googlaamaan Kalevalaan liittyviä tapahtumia. Kansalliseepoksemme kun ei ole ihan tuoreessa muistissa.
Pohjolaa hallitsevat vahvat naiset. Jokaisella naisella on oma loitsuhahmo, eläinmuoto. Louhella se on maakotka. Kuvaukset muodonmuutoista on vahvasti kirjoitettu.
Tunnen linnun liikahtavan sisälläni. Sulat työntyvät iholtani ja jokinen niistä kimaltaa auringossa kuin tikari. Nokkani kaartuu vahvana, valmiina syöksymään saaliin kimppuun ja ruokkimaan minut. Kynteni koukistuvat terävinä, valmiina pitämään minut hengissä ja puolustamaan vihollisilta kaikkea, mitä rakastan.
Tarinassa poiketaan usein myös Elias Lönnrotin elämään, kuinkas muuten. Kirja alkaakin "vierailulla" Eliaksen luona, samoin viimeisessä kappaleessa "vieraillaan" Eliaksen luona.
Kirja vie mukaan loitsuihin, lauluihin ja taikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!