Krapu 21

Kyllä tämä tästä…

Kevät. Aurinko lämmittää kasvoja, vedessä tuhat timanttia läikkyy.
Tuuli viilentää niskaa, rapisuttaa kuivia koivulehtiä.
Kivi on kylmä, kahvimuki lämmittää hetken kohmettuneita sormia. 
Joku lintu laulaa aina. Toitottaa reviiriään, pesäpönttö on jo varattu kauneimmalle.
Miten voi esikot ja kylmänkukat loistaa noin heleästi? Taipuvat vienosti ilmavirrassa, ojentuvat taas kohti aurinkoa.
Itse palelen toppatakissa ja villasukissa.
Mustarastas hautoo halkopinon suojassa. Illalla lurittelee huilullaan kuusen latvassa.
Kevät. Valo. Herääminen.
Mieli lepattaa kuin keväinen sitruunaperhonen.
Kaikki puskee eloon vasten kylmyyttä. Sade on räntää, rakeita, laituri muuttuu valkeaksi poluksi.

Täällä ei koronaa muualla kuin uutisissa.
Kesä ei vielä ojenna kättään. On vain pärjättävä.


Sadan sanan kirjoitushaaste.
Sanat: kevät, korona, kesä


Kiitos Cara ja Susupetal sanoista ja mukavista aiheista. Syksyllä taas jatketaan.

Lasinsulatusta

Kevättalven lasinsulatusviikonloppu kansalaisopistolla.

Tämä työ sulatettiin ensin tasona ja toisella kerralla kuperaksi.

Lasitöiden kuvaaminen vaan on niin hankalaa...

Ikkunan edessä lasityö on aina parhaimmillaan.

Päivän mittaan valon määrän muuttuessa myös värit saavat toisenlaisia

sävyjä.

Lipaston päällä, ei juurikaan erilaisia vivahteita.

Kun laittaa pienen tuikun "majakan" taakse syntyy taas uusia sävyjä. (Nyt ei sattunut olemaan yhtään tuikkua :D)

Krapu 17

Tasaisen talvimöllöttelyn jälkeen kevät iskee voimalla puutarhaharrastelijan sieluun. Syntyy pikainen päätös siirtää kymmenisen vuotta samassa paikassa kasvanut liljapuska toiseen paikkaan. Lapio kylkeen ja napakka polkaisu, toinen ja kolmas. Usean lapionpiston ja kankeamisen jälkeen liljapaakku pysyy tiukasti paikallaan. Hiki valuu pitkin selkää ja naama punottaa, näkö alkaa jo sumentua vähtäämisestä.  Lisää työkaluja työmaalle, paakku on pakko halkoa palasiin. Kasvupaikka alkaa näyttää taistelutantereelta. Hirmuisen painimisen ja äheltämisen jälkeen juurakko on neljässä osassa. Multaa on joka paikassa, hiuksissa, naamassa, vaatteissa.

Puutarhaharrastelija pyyhki hien otsaltaan multaisella hanskallaan. Päivän kohokohta on vasta siinä vaiheessa, kun liljapaakut on istutettu uuteen kasvupaikkaan. 

Voihan kevät, mitä saatkaan aikaan!

Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.
sanat: tasainen, sumentua, kohokohta

Krapu 13

Veden pinta on niin tyyni, että voisi luulla sen jähmettyneen olomuotoonsa ikiajoiksi. Pieni puuvene kelluu tyynesti peilaillen kylkiään auringon laskun lämmössä. Veneessä nainen ottaa onkivapansa, laittaa madon koukkuun ja sylkäisee päälle pienen roiskeen. Samassa hän kuitenkin pyytää anteeksi madolta, että ei tässä mitään henkilökohtaista ole, näin on vain tapana. Pinnalla kelluvaa kohoa tuijottaen hän tulee ajatelleeksi, kuinka paljon hyödyllisempi tuo pieni mato on tässä maapallon elonkierrossa kuin hän itse. Ihminen on maapallon pahin tuholainen. Mässäilijä.

Koho pomppii veden pinnalla ja menee pian upoksiin. Saalista ei tullut, koukku on tyhjä. Parempi näin, kala sai välipalan ja nainen tyytyy kylmälaukussa odottavaan jäätelöpuikkoon……


 (minulle käy usein näissä kolmen soveltamisessa niin että kaksi onnistuu kohtalaisesti mutta kolmannen sanan sovittaminen kaipaa jo jonkinlaista sorvaamista....hauskaa silti :)

Sata sanaa -haaste

sanat: puikko, sylkäistä, henkilökohtainen

Krapu 10

Olen lakannut odottamasta häntä. Jos hän vielä tulee niin aivan liian myöhään. Olen jo tottunut tähän. Pari kertaa hän on heikosti kolkutellut ja hieman näyttäytynyt mutta siihen se on jäänyt.

Aina joku ottaa paikan, kun on tilaisuus. Talvi ei siis tullut. Jouluruusu sentään alkoi kukintansa tammikuussa. Jotain valkoista sentään pihalla. Kävin tervehtimässä sitä melkein päivittäin, vaikka hyvin sen valkoiset kukat näkyivät olohuoneen ikkunasta.

Viime keskiviikkona pakkanen kiristyi -12 asteeseen, parin päivän kuluttua tuli lunta, räntää ja lopuksi vettä. Jouluruusu retkotti pitkin maata nääntyneenä. No aikansa kutakin, kestihän se pidempään kuin yksikään talvipäivä.

Mutta tänään! Entistä ehompana, ryhdikkäänä ja valkoisena. Jouluruusu.


Tämä on sadan sanan kirjoitushaaste.
Tällä viikolla sanat: heikko, tervehtiä, keskiviikko

Krapu 7

”Mummon vanha kaappikello hiljaa raksuttaa….”  Mummo ei kudo sukkaa lapsenlapselle, vaan räplää keskittyneesti älypuhelintaan nojatuolissa. Paavo on vetäytynyt sohvannurkkaan nukkumaan. Mummon rapsutukset ja höpötykset ovat viime aikoina vähentyneet totaalisesti. Nyt Paavo on jänisjahdissa, harmaat viiksikarvat värähtelevät, kirsu kääntyilee hajujen perässä. Paavo on nuori, notkea…..
Paavo herää mummon käkättävään nauruun. Huone on hämärtynyt iltaan. Puhelimen sininen valo tekee mummon kasvot aavemaisiksi. Sormet hiplaavat tiuhaan tahtiin puhelimen näyttöä, kuvat vaihtuvat, mummon ilmeet vaihtuvat. 
Paavon yritykset herättää mummon huomio on turhaa. Mummo tuijottaa kapinettaan hurmioituneesti. Paavo vaihtaa asentoa, huokaisee ja ummistaa silmänsä, uneksii iltalenkistä puistoon.

Kello raksuttaa aikaa, mummon kasvoja valaisee sininen valo.

Kirjoitushaaste Sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.
Sanat: sohva, nurkka, huone

Krapu 2

Leijona on kesytetty. Se makaa jalkojeni juuressa vatsa paljaana, terävät kynnet piilossa. Huulten välistä pilkistää sapelinmuotoiset kulmahampaat. Muistutuksena. Se seuraa kiinteästi liikehdintääni. Se näyttää levolliselta mutta on tilaisuuden tullen heti valppaana hyökkäykseen. Se on sukupuunsa vahvaa jälkikasvua. Siirryn keittiöön, sillä minulla on nälkä. Kesken ruokailun huomaan Leijonan kääntyneen kyljelleen. Se makaa liikkumattomana ainoastaan hännän päässä näkyy hieman eloa.

Ruokailun jälkeen on päivälevon aika. Jätän Leijonan ja heittäydyn makuuhuoneen sängylle ja hetken päässä olen unen helmoissa. Havahdun kuitenkin pian pieneen liikkeeseen sängyllä. Leijona nuuhkii tassujani, puskee päätään vatsaani vasten ja kiepsahtaa kerälle viereeni.

Tässä talossa ollaan kaikki kavereita, se on sääntö.


Kirjoitushaaste Sadan sanan novelli otsikko mukaan lukien.
Sanat: kesyttää, sääntö, suku