Krapu 43

 

”Onkos se kansankanavalla?.... no täällä puhuu yks maaseutuasukas. Päätettiin keväällä emännän kanssa ruveta ekolookisiksi ja hankittiin kompostihyyskä tuohon pihan kulumalle. Sitä ei ollu otettu vielä käyttöönkään, kun naapuri jo valitti hajuhaitoista. Aika kummallinen nokkavärkki sillä …. no päätin sitten tehä asialle jotain ja laitoin normaalia pitemmän ilmastointiputken hyyskän  katolle, jospa se auttaisi tulevaan maholliseen hajuhaittaan. Linnut kyllä saattaa tippua taivaalta kun otetaan tuo täyteen tehokäyttöön. Kuukausi olikin aika hiljasta mutta sitten naapurilta tuli valitus äänihaitoista. Emäntä ehotti äänen vaimennetta putken päähän mutta päätettiin vähentää hernekeiton syöntiä jotta paukuttelu ei häirittisi.  Naapurisopuhan on tärkeää… no eipä mulla muuta tällä kertaa, heippa”

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal blogissa

Tällä viikolla kirjoitetaan kuvasta

Krapu 40

 

Ei hänestä tullut hienoa rouvaa loistavaan kartanoon

komentelemaan alaisiaan.

Ei karauttanut uljas prinssi pihaan valkealla ratsullaan tarjoamaan

valtakunnastaan puolikasta.

Sen hän aavisti jo varhain.

Sen hän jo tiesi.

 

Tuli kylätiellä vastaan mies

punaisella Datsunilla.

Kysyi tietä, kysyi lupaa ovelalla katseella

tanssilavan pyörteisiin, tangon laahaavaan tahtiin.

Sormet sormien lomissa, käsi tiukasti vyötäisillä

maailma pyörähti kierroksia.

 

Saattomatka venyi päiviin, viikkoihin,

vuodet täyttyivät.

Hänestä tuli metsämökin akka

piilopirtin valtiatar, kartanonaan metsä,

alamaisinaan kanat ja kukko

lampaiden mäkättävä lauma.

Pienen valtakunnan ”prinsessa”.

 

Pihalla vahtii Musti

pirtissä pankolla makoilee Mirri

ja sohvalla myhäilee pulskea ”prinssi”.

 

Vajan takana ruostuu punainen Datsun

mutta rakkaus  -se ei ruostu.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal blogissa

Sanat tällä viikolla: aavistaa, ovela, kartano

Krapu 39

 

Hän ei ollut koskaan nähnyt merta.

Kuullut vaan tarinoita sen suuruudesta

rannattomuudesta

kaukaisuuteen häviävästä vedestä.

Hän halusi nähdä meren.

Hän taivalsi pitkän matkan

läpi synkän metsän, yli suon ja kiersi jyrkän vuoren.

Viimein hän seisoi suuren veden äärellä.

Sydän pamppaillen hän katsoi merta

se oli suurempi ja ihmeellisempi kuin oli kerrottu.

Sininen taivas ja valkoiset pilvet kuvastuivat tyynen veden pintaan.

Onko meren pohjassa toinen taivas?

Hän istui sileälle kalliolle ja katseli uteliaana veden hiljaista liikettä.

Ihan kuin meri hengittäisi

sen tuoksu huumasi hänet.

 

Päivä hiipui iltaan, aurinko laski hehkuvana horisontin taakse.

Meren silta tummui hiljalleen

ja taivaalle syttyi kirkas tähti.

Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal blogissa.

Tällä viikolla kirjoitetaan kuvasta.

Krapu 37

 

-          - Onhan tämä terveellistä joo, mutta koska järjestät meille kuutamouintia, se olisi hauskaa.

- Minä taas tykkäisin uida tuikkujen valossa. Avannon reunalle voisi laittaa paljon   tuikkuvaloja, se olisi tunnelmallista.

- Musiikkia! Vesihumppaa, rokkia ihan mitä vaan. Vedessä voi tanssia!

- Hiljaista musiikkia minulle. Voisin kellua vaan ja katsella tähtitaivasta.

- Makkaraa! Kuumaa grillimakkaraa! Todella terveellistä.

- Jos tänne aletaan haalia kaiken maailman härpäkkeitä, käryävää grilliä ja pauhaavaa musiikkia, minä lopetan avantouinnin täällä.

- Näin on hyvä, minulle riittää tuo komistus laiturilla…

- Terveystohtori, mitä mieltä olet?

- Se on häipynyt!

- Hei missä olet, tule takaisin…..

-….sille taisi iskeä paniikki.

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

Viikon krapusanat tai kuva ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal blogissa.

Tällä viikolla kirjoitetaan kuvasta.

Krapu 36

 

Valoisa aikainen kesäaamu mökillä, jonka harmonisuutta rikkoo törkeästi kärpänen. Sitkeää pommitusta nenään, suupielin, meinaa kaivautua korviin. Viimein on noustava ylös. Vaan toinen silmä on jotenkin outo, ei aukea kunnolla.

”Kerro, kerro, kuvastin kuka oli tappelussa viime yönä…..” Ei nyt sentään. Silmäluomi on kyllä turvonnut pahasti mutta ei tappelussa. Joku superhyönteinen on yön hiljaisina tunteina kaivertanut ihoon aika loven. Tällä naamalla ei olisi asiaa julkisille paikoille.

Kärpänen jahtaa sinnikkäästi. Todella ärsyttävä ötökkä. Huitaisu lennättää kukkamaljakon keittiön pöydältä lattialle. Vettä, sirpaleita ja haava paljaassa jalkapohjassa. Kuinka ollakaan, lattiaa kuivatessa riepu läiskähtää kohti pörisevää kärpästä. Vesilammikossa makaa selällään hiljainen….

”Sorry, se oli vahinko!”

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal blogissa

Sanat tällä viikolla: pöytä, turvoksissa, vahinko

Krapu 35

 

Elokuun aamu on viileä. Ruoho on märkää. Huivi lämmittää hartioilla, kahvimuki höyryää kämmenissä. Pesäpuut ovat hiljaa, kesä on lähdössä.

Kahvia hörppiessä mieleen palaa muutaman päivän takainen kokemus. Pitkän ja hieman repivän yhdistyspalaverin jälkeen kaveri puristaa olkapäästä ja sanoo ”Olet hyvä tyyppi”. Hieman häkeltyneenä en osaa vastata sanallakaan. Hän livahtaa autoonsa, huiskauttaa vielä kättään ja kaasuttelee pois.

Huomaan, että tätä muistellessa suupielet nousevat väkisinkin ylöspäin. Sanoissa on voimaa, ne asettuvat mieliin, pulpahtavat ilmoille varoittamatta. Hyvät tai pahat, siellä ne ovat.

Teoillakin on voimaa. Niistä jää kuva ja tunne, joka palautuu mieleen joko nostaen suupielet ylöspäin tai sitten ei.

Tunnekoodi, siinä se.

Krapu on oma otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal blogissa

Sanat tällä viikolla: koodi, olkapää, puristaa,

Voiko kirjoittamista opetella?

 Sanasta se alkoi. 

Ensimmäinen Luovan kirjoittamisen kurssipäivä muutama vuosi sitten.

Mutta mitä syntyy yhdestä sanasta? 

Aikaa kirjoittamiseen 5 min. 

Alku tarinalleko vai peräti runo…

Paperille hahmottuu vaivoin kaksi lausetta. Tajunnanvirta ei aukene, patoja ja esteitä on liikaa. Kaikki koulussa opitut kirjoittamisen säännöt vartioivat tarkasti kirjoittajaa. Luulisi olevan helpottavaa kuulla, että ”kirjoita vapaasti, älä välitä välimerkeistä, isoista kirjaimista, lauseen rakenteesta vaan anna ajatuksen lentää”. 

Sehän on kuin heittäisi vaatteet pois

keskellä väkijoukkoa....no, ei ihan mutta se tuntui kuitenkin siltä.

Tietysti voisi jatkaa kotona pöytälaatikkokirjoittamista.

Kukaan ei lue, kukaan ei tiedä runoista tai tarinoista mitään.

Siispä, kynnyksen yli ja rohkeasti pulpettiin, eihän siinä mitään menetä,

lopettaa voi heti jos siltä tuntuu.

.

Mutta voiko kirjoittamista opetella?

No kyllä voi!

Jos on tarve kirjoittamiseen, olkoon tyyli mikä tahansa

opiskelusta on hyötyä. Sen oivaltaa hyvin pian.

Vapaasti, ilman pidäkkeitä kirjoitettua tekstiä ei tarvitse näyttää kenellekään. 

Sen on tarkoitus olla raaka-ainetta josta lopullinen teksti hioutuu.

Hiomista riittää ja välillä tuntuu, että valmista ei tule.

Lopulta on päästettävä irti, annettava kyyhkyn lentää.

Ryhmässä palautetta saa ja voi antaa.

Se on suola. Siitä tulee jano.

Kirjoittamisen tarve kasvaa. 

Kirjoittamisesta tulee  säännöllisempää.

Harjoittelulla pääsee vähitellen kirjoittamisen esteistä eroon

tai ainakin oppii väistämään pahimpia.

Jumitilanteita tulee aina, kokeneillekin. 

Se tieto helpottaa.

Useat tekstit ovat lähteneet sysäyksestä, kuten kuvasta,

musiikista, esineestä ja niin kuin alkuun kirjoitin yhdestä sanasta.

Ja kun alkuun pääsee

jatko onkin jo helpompaa.

Ja näin kävi tällä kertaa.

Kirjoitin tätä blogitekstiäni mökillä. Rannassa tolpan nokassa

kulutti aikaansa pitkään selkälokki.

Siitä syntyi tällainen teksti.