Lapsena
Mairella oli möröpelko. Ennen nukkumaan menoa täytyi varmistaa ettei ”möröjä”
ole vaatekaapeissa eikä sängyn alla. Pakkomielteisesti Maire kävi läpi mahdolliset
”möröjen” piilopaikat, sängyn alusta oli tärkein. Yökylässä olleet serkut
naureskelivat Mairen möröille. Tekivät
joskus jekkuja, joista syntyi hysteeristä kiljuntaa. Möröpelko hiipui iän myötä,
paikkojen tarkistukset jäivät jossain määrin. Sängynalusta täytyy kuitenkin varmistaa
ennen nukkumaan menoa. Työuran alussa Maire asui pienessä katutasossa olevassa
yksiössä. Yöt olivat yhtä painajaista, vaikka sälekaihtimet olivat kiinni ja
verhot edessä. Nyt Maire asuu neljännessä kerroksessa. Elämä on tasoittunut
möröjen suhteen. Joskus kurkistaessaan sängyn alle Maire käskee möröjen olla
hiljaa koska hän haluaa nukkua yönsä rauhassa.
Krapu on otsikko
mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Viikon krapusanat
ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal blogissa
Sanat tällä viikolla: katutaso, pakkomielteinen, verho
Löysin tarinasi linkistäsi vaikka se ei vielä näy SusuPetalilla. Mörkö-pelko on varmaan monen lapsen pelko. Aikuisena tietää, että niitä oikeitakin "mörköjä" on maailma täynnä ja harvemmin ne sängyn alla luuhaavat. Hienosti Maire on kuitenkin selvinnyt "möröpelostaan" kun komentaa niitä jo ;D.
VastaaPoistaLapsuuden möröt vaihtuu toisiin ja ne voi olla todellisempiakin aikuisena.
PoistaKyllähän ne mörö ja mörkokauhut yleensä jäävä lapsuuteen, ainakin minulla jäi.
VastaaPoistaSe on hyvä kun möröt jää kokonaan lapsuuden ajoille.
PoistaHienosti Maire otti möröpelon haltuunsa aikuistuessaan, kun uskalsi jo komentaa niitä!
VastaaPoistaMaire pääsi ns niskan päälle möröjensä kanssa :)
PoistaMöröt ei ole kivoja. Niitä voi joskus kuvitella olevan, aikuisenakin. Rasahdus tai paukahdus väärään aikaan väärässä paikassa...Viuuh! Mikä se oli?!?! :)
VastaaPoistaKyllähän aikuisenkin mielikuvitus tekee tepposiaan, kuvittelee olemattomia.
PoistaMaire osasi käsitellä oikein möröpelkoaan, kun hoksi, että ylemmissä kerroksissa on ehkä suojassa niiltä.
VastaaPoistaMinulla oli pienenä mörköpelko. Mörkö asui sänkyni alla ja yritti vangita jalkani aina kuin se olisi mahdollista.
Maire pärjää möröjensä kanssa mutta kaikille ei ihan käy niin hyvin. Lapsuuden aikainen mörö sängyn alla on aika monelle tuttu.
PoistaVoihan mörö! Vaikuttaa siltä kuitenkin, että vuosien vieriessä yhteiselo on helpottunut 😀
VastaaPoistat. Matilda (tuo edellinen kommentti)
PoistaOnneksi näin.
PoistaLapsilla on näitä mörköpelkoja usein. Vilkas mielikuvitus sen aiheuttaa tai sitten joku muu kammo. Lasta ei koskaan pitäisi vanhempien pelotella, että mörkö vie, jollet ole kunnolla.
VastaaPoistaPelottelu on vastuutonta. Lapsen mielikuvitus on muutenkin vilkasta kun sitä vielä aikuinen lisää rangaistus mielessä onkin möröpelot jo istutettu.
PoistaItse nukuin lapsena keskellä sänkyä peittoon tiukasti kääriytyneenä, ettei mörkö yllä sängyn alta. Vieläkään en voi roikottaa jalkaani sängyn reunan yli edes vahingossa.
VastaaPoistaSyvälle on juurtunut möröpelkosi.
VastaaPoistaLApsuus vaikuttaa niin pitkälle ihmisen tulevaisuuteen että kyllä olisi hyvä olla "mörötön" tai ainakin lähes.. . Ei nyt pumpulissa kuitenkaan. Hyvä teksti, tykkään.
VastaaPoistaTerve Sus` Lapsuuden traumoja kannetaan mukana koko elämä. Turhilla pelotteluilla lisätään vaan taakkaa.
Poista