Lehdessä
oli ilmoitus kirjoituskurssista. Aiheena, Kirjoita elämän tarinasi. Hetken
Maire oli miettinyt osallistumista mutta luopunut sitten. Hänen elämästään
saisi korkeintaan sivun mittaisen tarinan. Tylsän kuin suora maantie erämaan halki.
Jokin kirjoittamisessa kuitenkin kutsui Mairea. Hän oli vuosikaudet kuunnellut
työkavereiden perhe-, matka-, juhla ym tarinoita. Ehkä osa tosia mutta paljon
väritettyjäkin. Onhan sekin jonkinlaista kilpavarustelua kavereiden kesken;
kenen elämä on hohdokasta, mielenkiintoista, tapahtumarikasta. Niinpä Maire
kirjoitti elämänkertakirjan kaikesta mitä oli joutunut kuuntelemaan työpaikan
kahvitauoilla. Kirjoitti rehevästi kaihtamatta elämän varjopuoliakaan. Nyt
hänet oli kutsuttu kustantajalle keskustelemaan kirjan julkistamisesta.
Kadulla
Maire vielä epäröi hetken. Rautaportit olivat kutsuvasti avoinna, joten
päättäväisesti hän astui sisään.
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin. SusuPetal blogissa
Tällä viikolla kuvahaaste
Olipa hyvä idea! Kuunneltuaan muiden tarinoita sai Maire niistä mahtavan elämänkertatarinan. Sehän oli hänen elämäänsä - muiden kokemuksien kuunteleminen.
VastaaPoistaKiitos Cara. Maire on oivaltava nainen :)
Poista"Niinpä Maire kirjoitti elämänkertakirjan kaikesta mitä oli joutunut kuuntelemaan työpaikan kahvitauoilla." Tämä oli hauska - nauroin oikein ääneen. Nokkela Maire, selkeää kirjailija-ainesta!
VastaaPoistaSitähän ei koskaan tiedä istuuko seurassa kirjailijan alku. Kiva kun löysit huumorin tekstistä.
PoistaJess, kerrassaan mainio tarina, hyvä Maire!
VastaaPoistaItsekin olen aina korvat höröllä ihmisten joukossa. Monta hyvää tarinaa on siirtynyt kirjoituksiini, salakuuntelu on elämän suola.
Koskaan tiedä milloin joku "Maire" istuu seurassa korvat höröllä. Kiitos kommentista Susu :)
PoistaTäytyy ruveta varomaan mitä suustaan päästää julkisilla paikoilla :D! Mainio tarina! Kyllä meistä kirjoittajista varmasti aina se "Maire löytyy, mutta en vain ole tullut ajatelleeksi, että itse tällaisen kirjoittamisesta tykkäävän ihmisen kuullen olen minäkin saattanut puhua pälpättää elämästäni... ;)
VastaaPoistaIhmisten jutuista voi ammentaa mitä merkillisempiä tarinoita, täytyy vaan jaksaa kuunnella tarkalla korvalla.
PoistaHieno oivallus Mairelta. Tuli varmasti värikäs elämän tarina, jopa kustantajan mielestä. Onneksi olkoon Maire.
VastaaPoistaTäyypä myöntää, että itsekin olen kuulolla esim. odottaessani apteekissa, tai tk:ssa vuoroani.
Yleiset paikat kuten kahvilat, junat, linja-autot......joissa ihmiset kailottavat puhelimeen juttujaan, ovat hyviä "salakuuntelu" paikkoja.
PoistaMainio kirjoitusidea! Ehkä on hyvä varmistua ennen julkaisua uudesta työpaikasta, varmuuden vuoksi :-).
VastaaPoistaUudesta työpaikasta saisi taas uudet tarinat elämänkerta romaaniin.
PoistaIhmisiä on niin mukava tarkkailla ja kuunnella. Oivaltava krapu.
VastaaPoistaKorvat ja silmät auki niin tarinan aiheita kyllä löytyy. Kiitos kommentista Mayo :)
Poista