Käsillä tekeminen rentouttaa aivoja. Kirjoittaminen pitää aistit hereillä. Kiva kun poikkesit. Tervetuloa uudestaan.
25.9.2019
Krapu 39
- Etkö uskalla kiivetä tänne? Täältä on hyvät näköalat.
- Tietysti uskallan, vastasin ja kapusin ylös. Täristen pääsin vihdoin ystäväni luo. Istuimme kumpikin omalla oksallamme ja katselimme maisemia ympärillämme. Olimme juuri aikeissa lähteä laskeutumaan maahan, kun ylhäältä latvuksesta kuului naukaisu. Siellä oli pieni kissa.
- Pelastetaan se sieltä, sanoi ystäväni ja alkoi kavuta ylemmäs. Yritin estellä mutta hän oli jo ottamassa kissaa syliinsä. Niinhän siinä kävi, että kissa pelästyi ja raapaisi ystäväni ohimoon syvät jäljet. Kissa meni menojaan ja me seisoimme männyn juurella, ystäväni ohimo verta vuotaen.
- Miltä minä näytän, onko sinulla peiliä?
No, kotona tulee varmasti sanomista, totesin.
100 sanan kirjoitushaaste, otsikko mukaan lukien
Sanat: kiivetä, ohimo, peili
Osallitujat löytyy Caran ja Susun blogeista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Varmaan sattui! Voi noita kissoja!
VastaaPoistaHaava oli aika syvä ja arpi näkyi pitkään.
PoistaNiinpä, kissoihin ei luottamista :)
VastaaPoistaKissa on kissa ja kynsiänsä käyttää. :)
PoistaKissoilla on aivan järkyttävän terävät kynnet! nimim. kokemusta on :)
VastaaPoistaTodella ja jälki on sen mukaista.
PoistaVoi, lapsenomainen ja herttainen krapu. Tekevälle sattuu. Ajatus on tärkein!
VastaaPoistaNiin, ainahan sitä oltiin pelastamassa jotain elukkaa jostain pulasta.
PoistaKissa ei kaivannutkaan apua :D Ihana krapu!
VastaaPoistaUseinhan ne selviää pinteestä itsekseen mutta kun kissa oli pieni ja korkealla puussa niin pitihän sitä auttaa.
PoistaKissa on niin itsellinen ettei apuja kaipaa. Ja tuossa tilanteessa myös vähän arka, kun ei oikein tiennyt, mitä auttajilla oli mielessä, joten puolustautui.
VastaaPoistaMuisto lapsuudesta, noin se menee, kahdestaan on rohkeampi olo.
Lapsuudessa kissat oli jotenkin kavereita. Maaseudulla niitä oli lähes joka talossa.
PoistaKiva krapu ❤. Tuli lapsuus vahvasi mieleen.
VastaaPoistaSiis 'vahvasti' 😊
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. Lapsena touhuttiin paljon kissojen kanssa.
PoistaHyvin kuvailtu raapiminen!
VastaaPoistaKissat ja minä ei sovita samaan tilaan :) Pienenä raapivat niin etten sen jälkeen koskaan ole uudelleen ihastunut (vaikka olisivat kuinka söpöjä).
Kiitos Blogitse. Minulla oli lapsena muutama kissa ja kynnen jälkiä aina käsissä mutta kovin syvää raapaletta en koskaan saanut. Olen kuitenkin enemmän koiraihminen.
PoistaHei,
VastaaPoistaolen laittanut blogiini kyselyä krapuilusta, olisi kivaa, jos ehtisit vastata jossain vaiheessa.
Linkki on nimessäni.