Pillimies
Mies seisoi selkä suorana, ylväänä lauman edessä. Miehellä oli pilli, pieni mutta tehokas. Mies oli hionut taitojaan äärimmäisyyksiin. Lauma totteli pienintäkin vihellystä. Pienikokoinen mies tunsi olevansa jättiläinen, voittamaton teräsvuori.
Sitten tapahtui se mitä mies syvällä sisimmässään oli pelännyt. Pilli lakkasi toimimasta. Ääntä ei tullut pihaustakaan vaikka mies yritti kuinka puhaltaa, yhä uudestaan ja uudestaan. Pilli oli mykkä.
Lauma alkoi liikehtiä levottomasti. Hikikarpalot valuivat pitkin miehen kasvoja. Mies yritti huutaa mutta ääntä ei tullut, sanat olivat kadonneet. Pilli oli ollut miehen ääni ja nyt se lakkasi toimimasta. Lauma kiihdytti vauhtia, villiintyneenä se talloi pillimiehen kovaan pölyiseen maahan. Jättiläinen oli kukistettu.
Tämä on Sadan sanan novelli, otsikko mukaan lukien.
Sanat: pilli, mies, huutaa.
Muut osanottajat löytyvät Susupetalin ja Caravaanin blogeista.
Mies parka...
VastaaPoistaNiinpä, luuli olevansa voittamaton...
PoistaLoistava krapu!! Vallan väärinkäytön palkka on lauman kosto=)
VastaaPoistaKiitos Sus'! Valta sokaisee.
PoistaVoima ja mahti on joskus niin pienestä kiinni. Huiman hyvä juttu!
VastaaPoistaKiitos Aimarii! Todellakin asiat ovat joskus pienestä kiinni.
PoistaVau, hieno vertauskuvallinen juttu, joka myös nauratti.
VastaaPoistaKiitos Risa, kiva kun löysit myös huumorin tästä Kravusta.
Poistahttps://hullunasanoihin.blogspot.com/2019/04/noppakirjoitus-haaste.html
VastaaPoistaSujen noppakirjoitus -haaste!!
Tästä tuli mulle natsit mieleen. Niin se kukistui Aatukin kimittävine äänineen...
VastaaPoistaAivan. Vähän samaa ajattelin kirjoittaessani, että usein diktaattoreilla on ollut lopussa tyly kohtalo.
PoistaApua. Rujo oli pillimiehen kohtalo.
VastaaPoistaNäin käy kun lauma saa vallan.
Poistaoli voittamattomuuden takana sitten pitkät hiukset tai pilli, niin huonosti käy, kun voimanlähteensä menettää
VastaaPoistaPienestähän se on joskus kiinni vallan kahvassa pysyminen.
PoistaHyvä tarina! Käy huonosti, kun menettää pillinsä.
VastaaPoistaMinulle tuli mieleen sellainen, en tiedä onko tosi vai kaupunkilegendaa, että eräs omassa koulussaan ja yhteisössään hyvin pelätty pienikokoinen miesrehtori joutui vaihtamaan työpaikkaa ja luuli, että karisma ja pelätyn johtajan imago seuraavat mukana. Kuinka kävikään, uuden koulun oppilaat nauroivat rehtorin tyylille ja pian pojankorstot kantoivat häntä selkärepussa pitkin pihaa.
Kiitos Marjatta Mentula!
PoistaSäilyi rehtori sentään hengissä!