Tänne minulla ei ole lupa tulla mutta paikka vetää vastuttamattomasti puoleensa. Säänöt ovat tiukat. Esineisiin ei saa koskea. Yritän pitää itseni kurissa. Törmään portaissa naiseen, mutta se liikkuu omissa ajatuksissaan eikä huomaa minua. Jatkan eteenpäin ja huomaan eksyneeni jonkilaiseen maalattujen seinien labyrinttiin. Näen paikallaan seisovia ihmisiä keskittyneenä johonkin sisäiseen maailmaansa. Kuulen hiljaista puhetta mutta en näe kuka puhuu. Ovi pieneen huoneeseen on auki mutta sisälle en pääse. Pian täytyy löytää tie ulos sillä tunnen, että minua seurataan. Pöytien ääressä ihmiset ovat keskittyneet toisiinsa. Ulos on päästävä sillä seuraaja saavuttaa minua. Ovi löytyy ja piiloudun nopeasti roskapöntön taakse. Sydän tykyttää vimmatusti.
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.
Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin. SusuPetal:in blogissa
Tällä kertaa kuvahaaste.
Jännittävää, löytyikö tämä piilottelija...
VastaaPoistaAhdistus sosiaalisissa paikoissa on karmeaa. Ulos on päästävä ennen kuin hajoaa.
VastaaPoistaOliko vainoaja kuvittelua vai ns.lihallinen ihminen. Veikkaan ensimmäistä..
VastaaPoistaTuli mieleen painajaisuni! Tai sitten jonkinlainen fobia, ahdistuneisuushäiriö, jolle on ominaista sosiaalisten tilanteiden voimakas pelko. Olen nuorena kokenut näitä kauhutiloja! Huh! Onneksi ne ovat täysin kadonneet omaan kauhumaailmaansa.
VastaaPoistaIlmeisesti paniikkihäiriö iski?
VastaaPoista