Kasvuvaraa
Lapsena ei ollut juuri
koskaan sopivan kokoisia vaatteita. Kasvuvaraa oli reilusti. Kumisaappaat pari
numeroa liian isot ja housuissa myös oli kasvuvaraa. Vyötärö ulottui lähelle kainaloita ja lahkeissa
leveät käänteet. Villapaidan hihat ulottuivat yli sormien. Kun vuoden mittaan
pituutta tuli lisää niin housut olikin jo suhteellisen sopivat eikä villapaidan
hihoja tarvinnut kääntää kuin kerran. Kumisaappaatkin lakkasivat lonksumasta
liian isoina.
Tuli
aika, kun kasvuvara vaatteissa loppui, saappaat puristivat varpaita,
housunlahkeet lepattivat nilkkojen yläpuolella. Villapaita oli kulunut puhki. Koulun
kevätjuhlissa vanha mekko kiristi ja helman jatkotaitos näkyi ikävästi. Ehkäpä
tilaa oli otettu sivusaumoistakin.
Ennen
paikattu vaate hävetti, tänä päivänä se on trendi.
Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti.
Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal:in blogissa
Tämän viikon aihe on Kasvu
Totta, paikattuja vaatteita ei ollut mukavaa pitää.
VastaaPoistaMuistaakseni itelläni ei ollut hankaluuksia kasvuvaran kanssa, aika kultaa varmaan muistot!
Ajat muuttuu. Joskus ylisuuret vaatteetkin oli muodikkaita.
PoistaMuistelen, että joskus harmitti kun meillä ai ollut varaa ostaa uusia vaatteita niin paljon kuin luokkakavereilla.
VastaaPoistaEnnen ei rahaa tuhlattu kovinkaan paljoa vaatteisiin. Loppuun asti pitää niinkauan kuin vähänkin mahtui päälle.
PoistaNiin totta. Minä olin kolmesta sisaruksesta vanhin ja nuorempi siskoni peri minun vähäisiä vaatteitani, nuo kasvunvarat muistan hyvinkin!!
VastaaPoistaVoi niitä aikoja! Nykyään lapset/nuoret häpeilevät jos eivät saa merkkivaatteita.
PoistaMinä perin isosiskoltani paljon vaatteita. Mutta äiti kyllä ompeli meille aina kevätjuhlamekot ja kun oltiin pienempiä, niin enemmänkin. Joskus lapsilisistä äiti antoi parillekin ompelijalle rahaa, jotta sain uutta. Voi niitä onnen päiviä <3
VastaaPoistaMinun äitini ei ommellut mutta työssäkäyvänä pystyi ostamaan vaatteita mutta aina niissä oli sitä kasvuvaraa. Vanhat valokuvat kertovat ja huvittavatkin välillä.
PoistaKäsittelit hyvin ja totuuden mukaisesti kasvuvaraa. Lempeä ote kuitenkin asiaan, joka tuntui joskus kipeältä.
VastaaPoistaMuistan hyvin, miten harvoin sain lapsena uuden vaatteen. Vanha käytettiin loppuun ja pidettiin paikattuna. Koulussa ei vertailtu vaatteita, lähes kaikissa perheissä oli sama juttu.
Kiitos aimarii. Kuten sanoit, sama vaatetilanne oli muillakin.
PoistaÄidin tekemiä ja tuunaamia vaatteita minun ei tarvinnut hävetä, mutta avustus ostokortin muodossa kumikenkiä varten oli kuin muistutus asemasta; tarpeeseen ne saappaat olivat kyllä syksyn rapakoissa.
VastaaPoistaMeillekin taisi kerran tulla joku "amerikan lähetys" jossa oli eripariset hiihtokengät. Jäivät pitämättä.
Poistatotta kaikki tällainen"nuukailu"oli naurettavaa.nyt samat ihmiset kehuvat asiaa.ei ymmärrä aina ihmisiä.
VastaaPoistaAikaa muuttaa tapoja ja arvostuksia. Nyt tehdään tekemällä paikkaa housuihin.
Poista