Sivut

11.4.2024

Krapu 15

 




Kasvuvaraa

Lapsena ei ollut juuri koskaan sopivan kokoisia vaatteita. Kasvuvaraa oli reilusti. Kumisaappaat pari numeroa liian isot ja housuissa myös oli kasvuvaraa. Vyötärö ulottui lähelle kainaloita ja lahkeissa leveät käänteet. Villapaidan hihat ulottuivat yli sormien. Kun vuoden mittaan pituutta tuli lisää niin housut olikin jo suhteellisen sopivat eikä villapaidan hihoja tarvinnut kääntää kuin kerran. Kumisaappaatkin lakkasivat lonksumasta liian isoina.

Tuli aika, kun kasvuvara vaatteissa loppui, saappaat puristivat varpaita, housunlahkeet lepattivat nilkkojen yläpuolella. Villapaita oli kulunut puhki. Koulun kevätjuhlissa vanha mekko kiristi ja helman jatkotaitos näkyi ikävästi. Ehkäpä tilaa oli otettu sivusaumoistakin.

Ennen paikattu vaate hävetti, tänä päivänä se on trendi.


Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti.

Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal:in blogissa

Tämän viikon aihe on Kasvu


14 kommenttia:

  1. Totta, paikattuja vaatteita ei ollut mukavaa pitää.
    Muistaakseni itelläni ei ollut hankaluuksia kasvuvaran kanssa, aika kultaa varmaan muistot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajat muuttuu. Joskus ylisuuret vaatteetkin oli muodikkaita.

      Poista
  2. Muistelen, että joskus harmitti kun meillä ai ollut varaa ostaa uusia vaatteita niin paljon kuin luokkakavereilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen ei rahaa tuhlattu kovinkaan paljoa vaatteisiin. Loppuun asti pitää niinkauan kuin vähänkin mahtui päälle.

      Poista
  3. Niin totta. Minä olin kolmesta sisaruksesta vanhin ja nuorempi siskoni peri minun vähäisiä vaatteitani, nuo kasvunvarat muistan hyvinkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi niitä aikoja! Nykyään lapset/nuoret häpeilevät jos eivät saa merkkivaatteita.

      Poista
  4. Minä perin isosiskoltani paljon vaatteita. Mutta äiti kyllä ompeli meille aina kevätjuhlamekot ja kun oltiin pienempiä, niin enemmänkin. Joskus lapsilisistä äiti antoi parillekin ompelijalle rahaa, jotta sain uutta. Voi niitä onnen päiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun äitini ei ommellut mutta työssäkäyvänä pystyi ostamaan vaatteita mutta aina niissä oli sitä kasvuvaraa. Vanhat valokuvat kertovat ja huvittavatkin välillä.

      Poista
  5. Käsittelit hyvin ja totuuden mukaisesti kasvuvaraa. Lempeä ote kuitenkin asiaan, joka tuntui joskus kipeältä.
    Muistan hyvin, miten harvoin sain lapsena uuden vaatteen. Vanha käytettiin loppuun ja pidettiin paikattuna. Koulussa ei vertailtu vaatteita, lähes kaikissa perheissä oli sama juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Kuten sanoit, sama vaatetilanne oli muillakin.

      Poista
  6. Äidin tekemiä ja tuunaamia vaatteita minun ei tarvinnut hävetä, mutta avustus ostokortin muodossa kumikenkiä varten oli kuin muistutus asemasta; tarpeeseen ne saappaat olivat kyllä syksyn rapakoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin taisi kerran tulla joku "amerikan lähetys" jossa oli eripariset hiihtokengät. Jäivät pitämättä.

      Poista
  7. totta kaikki tällainen"nuukailu"oli naurettavaa.nyt samat ihmiset kehuvat asiaa.ei ymmärrä aina ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa muuttaa tapoja ja arvostuksia. Nyt tehdään tekemällä paikkaa housuihin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!