Sivut

17.1.2023

Krapu 3


HUKKAPAIKKA

Jouduin tänne vaikka olin hyvissä toiveissa, että näin ei kävisi. Läheltä piti -tilanteita on ollut mutta olen pelastunut viime hetkellä. Nyt olen täällä keskellä kaikenlaista sekalaista tavaraa. Joitakin on kohdeltu huonosti. Sateenvarjo edessäni näyttää rähjääntyneeltä.

Kesken hiljaisuuden alan soida. Minä soin ja soin, viimein hiljenen. Yritän vastustaa ajatusta, että minua ei löydettäisi. Vieressäni on samanlainen, hiljaa liikkumatta. Unohdettu.

Muistan kun minut jätettiin kahvilan pöydälle. Tuntien jälkeen pienet mukavat kädet poimivat minut. Minua kuljetettiin pitkin katua, jossain vaiheessa putosin kivetykselle, sen jälkeen en muista mitä tapahtui.

Nyt minä soin taas! Viidennen jälkeen minuun tartutaan, pääsen pois. Minä Olen Jonkun Oma. 


Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti.

Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetal blogissa

Sanat tällä viikolla: oma, vastustella, mukava

16 kommenttia:

  1. Kiintoisa tarina ja jätti mietittävääkin.
    Hienoa, että soit taas - jonkun Omana. Sinut löydettiin uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Unohduksia sattuu, mut toivottavasti pääsee jonkun Omaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen on perin huoleton tavaroidensa kanssa, toisinaan.

      Poista
  3. Voi sinua, niin helposti katoat ja joudut hukkaan. Mutta onneksi tällä kertaa pääsit kotiin. Ainakin jonkun omaksi!

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihana stoori! Itse en ole unohtanut tai hukannut koskaan omaani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi en ole itsekään hukannut mitään tärkeää tavaraa....muistaakseni 🤭

      Poista
  5. On hyvä olla toisen oma, kun on myös itsensä oma :)

    VastaaPoista
  6. Hieno tarina, joka jää soimaan varmasti pitkäksi aikaa minussa. Annan sen avautua hiljalleen, sillä koen tämän hyvin symbolisena: olla jonkun oma, ainakin itsensä oma ja siksi voi soida. Löytäjän, poimijan kädet, ne mukavat kädet, saattoivat olla omat kädet, jotka löysivät jotakin unohtunutta, kadonneeksi luultua? Ja nyt se soi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina. Kiva kun jotain jäi soimaan sinussa tämä teksti. <3

      Poista
  7. Ihana tarina. Kiva, että sinä olet jonkun oma, jospa sinusta pidettäisiin tarkemmin nyt huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii, ehkä omistaja pitää parempaa huolta jatkossa :)

      Poista
  8. Selvästikin on luettu oliko se Hellaakosken runo, jonka Aarre Merikanto sävelsi, siis se kesäyö. Ainakin se laulu päättyy niin, että "minäkin kumarran pääni, minunkin sisällä soi, soi..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellaakosken runoa ei ole luettu, tämä "soiminen" on aivan muuta :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!