tätä työpaikkaa. Mietin ankarasti, miten selviäisin tästä ilman että saisin nimen, työnvieroksuja. Kuuntelen puolella korvalla pomon selvitystä työtehtävistä. Yritän hymyillä. Tuijotan uusia sandaalejani, jotka ovat yltä päältä kuraiset. En halua tätä, en halua aamuisin tarpoa yli kuraisen teollisuuspihan, istua pienessä työmaakopissa kirjaamassa joitain asioita ylös. Ei työkavereita, vain haalaripukuisia työmiehiä häärisi ympärillä.
- Olisiko minulle oma pukuhuone, WC? Ruokatunnilla pitäisi käydä kotona, kissat pitää ruokkia.
- Pukukopilla saa kyllä oven lukkoon…
- Ei ole edes naulakkoa?
Yritän kovasti keksiä puutteita, juuri koulunpenkiltä tullut keltanokka.
Pomo nousee ylös, ojentaa kätensä ja toivottaa nuoren merkonomin tervetulleeksi työyhteisöön.
Hyvästi viihtyisä maisemakonttori.
Sadan sanan kirjoitushaaste. Vetäjinä Cara ja Susupetal.
Krapu 12 sanat: naulakko, hymyillä, työ
Juuri kun et halunnut paikaa, niin saitkin. Niinhän sitä monesti elämässä käy.
VastaaPoistaNiinpä. vähän huvittaakin ja nolottaakin näin jälkikäteen.
PoistaAuts...no, onneksi sentään on työpaikka...Haaveet ovat niin usein muuta kuin todellisuus.
VastaaPoistaTodenmakuinen tarina.
Juu, päässä kuplan sisällä oli ihan muuta. Tähän ikään (eläkkeellä jo) mennessä realiteetit on aika kohdallaan.
PoistaSitä saa mitä tilaa, sanotaan..kuinka usein saakaan sitä mitä ei tilaa? ;D
VastaaPoistaNiinpä. Kaikenlainen venkuilu kostautuu kyllä, ennemmin tai myöhemmin.
PoistaJuuri näin. Silloin muinoin ei ollut näitä TET-jaksoja. Piti vaan astua uuteen tuntemattomaan ja toivoa ettei mene ihan pipariksi...:)
VastaaPoistaHauska ☺. Hyvin pysyi jännite yllä onnistuuko työnhakija pääsemään karkuun.
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. Oli aika vääntämistä saada tarina mahtumaan 100 sanaan.
PoistaHeh, samaistuin hyvin tarinaan. Kerran nuorena olisin päässyt huoltoasemalle töihin, enkä millään ilveellä halunnut sinne. Enkä sitten päässytkään. Olin kai niin happamen näköinen. :D
VastaaPoistaNiin kyllä kait sen naamasta paistaa kuinka innostunut työnhakija on. :D
PoistaTuttu tunne yhä vielä. Varsinkin nykyään kun työttömänä on haettava niitäkin paikkoja, joihin ei välttämättä ihan sydämellä haluaisikaan.
VastaaPoistaOnneksi oma soppari sai syksyyn asti jatkoa työssä, josta todella paljon pidän.
On se tosi iso asia kun saa sellaisen työpaikan missä oikeesti viihtyy...
VastaaPoistaJostakin se on alotettava, hyvin kirjoitettu, elävä tarina :)
VastaaPoistaKiitos Lissukka. Ehkä ne työnhakutaidotkin vuosien mittaan kehittyy. Enää ei tarvitse tuota taitoa hioa.....onneksi. :)
Poistakivasti kirjoitettu. toivottavasti ne ympärillä häärivät haalaripukuiset osoittautuivat mukaviksi "työkavereiksi";)
VastaaPoistaKiitos! Hyvin pärjättiin.
VastaaPoistaToivottavasti - alussa aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo, piti tällä työnhakijalla paikkansa?
VastaaPoistaHyvin työnhakutunnoista kirjoitit.