Talven sydämessä

pilven taakse jäänyt

helmikuinen päivä

kiedon kaulaani punaisen

huivin

jotta en eksyisi

maisemaan

Olemme sydäntalvessa. Vaihteeksi runsaasti lunta, mikä on tosi mukavaa. Lumi valaisee, suojaa kasvustoa. Lumi on talven valkoinen kruunu. 

Toiset vihaavat tätä valkoista pumpulia, toiset rakastavat. Tällä lumisella komeudella on toinenkin, vaarallisempi puoli. Kun sitä kasaantuu liikaa, kevyestä valkoisesta tulee tuhoisan painavaa.

Lumi on vettä, kauniita kiteitä, kaikki erilaisia. Lumi kuorruttaa puut ja esineet uuden näköisiksi.  Lumi nielee äänet, pehmentää maiseman. Lumi narskuu askelissa. Kun lumi sulaa kuuluu kevään ääni.

Enpä osaisi koristella omenapuuta kauniimmin.

Entä sinä, pidätkö lumesta?

Piirrän lumelle

auringon hiutaleita.

Tuuli vartioi.

Annaliisa